Jos ahneella on p..kainen loppu, mitä on laiskalla

Niin, olen opiskellut ylempää AMK tutkintoa töiden ohella kaksi vuotta ja risat. Opiskelu johti aikoinaan opintovapaaseen, minkä siivillä päädyin Espanjaan. Opintovapaan aikana kirjoitin 70-sivuisen lopputyön ja suoritin loput pakkolliset kurssit ja yhden vapaaehtoisen. Opintovapaan piti loppua vasta elokuun loppuun, mutta onnistuin saamaan töitä Espanjassa huhtikuussa, joten se ihana aika päättyi siihen. Jäljelle jäi kaksi viimeistä vapaaehtoista kurssia.

Onneksi ne saa suoritettua lukemalla kirjoja ja kirjoittamalla esseitä.

Mutta mitä tapahtuu, jos laiskottelee pari kuukautta.

Yhtäkkiä tajuaa, että opiskeluoikeus loppuu tähän lukukauteen. Viimeinen kurssin palautus on 15.12. mennessä. Se on yksi iso KÄÄÄÄK!

Ihan kuin tässä ei olisi pari muutakin muuttujaa, mitkä pitäisi saada hoidettua samalla aikataululla. Tai no hieman ehkä jopa nopeammalla.

Tässä näin syyskuun lopussa on  vielä kolme kirjaa kahlaamatta ja kolme esseetä kirjoittamatta. Eli mielestäni laiskalla on ihan yhtä paskainen loppu kuin ahneella.

Näillä mennään...

Tapahtui kerran heinäkuussa

Eräänä heinäkuun päivänä olin kastelemassa lomalla olevien naapurien tomaatteja. Yhtäkkiä viereiseltä parvekkeelta ilmestyi pää parvekkeen seinän yläpuolelle. Pää kuului saksalaiselle naiselle, joka alkoi huutamaan, että autoni on heidän autopaikallaan.

Siinä ensimmäisenä selitin, että ei, ei ole minun, on näiden ihmisten, jotka ovat juuri lomalla. Kerroin myös, että meillä ei olla niin tarkkoja, mihin auto parkkeerataan hallissa, kun tilaa on. Ihmettelin, miksi se nyt on niin suuri ongelma.

Sitten ilmestyi pää numero kaksi. Toinen saksalainen nainen tuli mukaan keskusteluun. Hän puhui jo paremmin englantia ja osasi selittää ongelman. Koska naapurien auto on heidän paikallaan, he eivät saa skootteria ulos varastosta. Ahaa, no se selittää, miksi tässä on ongelma. No eipä muuta kuin pahoittelua, koska asialle ei juuri voinut mitään tehdä.

Siinä sitten lopulta naurettiin ja sitten tuli kuolematon lause. Heille on juuri tulossa kiinteistövälittäjä käymään katsomaan asuntoa, koska ovat laittamassa sitä myyntiin.

Jaahas, kiinnostavaa.

Siltä seisomalta kävin katsomassa asunnon ja totesin, että tämä on se. Täydellisellä maisemalla , täydellisillä naapureilla ja täydellisen passelilla kokoonpanolla varustettu asunto. Siitä alkoi muutaman kuukauden kokonaisuudessaan kestänyt sähköpostineuvottelu Saksaan jo palanneiden omistajien kanssa. Hinnasta ja muusta.

Eräänä syyskuun päivänä saksalainen pariskunta saapui jälleen La Calaan. Paria päivää myöhemmin asiasta oli sovittu ja papereita kirjataan tulevalla viikolla.

Kaiken pitäisi olla selvää ja voin kertoa, että olen onnellinen.

Näkymä uuden kodin parvekkeelta. Välimeri, Mijas Pueblo,
Sierra Nevada...

Maissi 6 kk

Terkkuja Maissilta! Tai Maissikakulta. Tai Maissimakkaralta. Hän on tänään suurin koira, jo 6 kk.

Ja mitä Maissille kuuluu:

Maissi on melkein saman korkuinen kuin Vilja, enää ehkä sentistä kiinni.
Maissi näyttää silti edelleen vauvalta.
Maissi ei enää pissaa sisälle yöllä lainkaan.
Viikon aikana päivälläkään enää yhtenä päivänä. Tänään.
Maissi pisaa jo välillä muualle kuin keskelle tietä.
Kakka edelleen vain keskelle tietä. Omituinen tyyppi.
Saa nähdä ihmetteleekö klo 10, kun iltaruokaa ei tule. Maissi siirtyi ison koiran tavoille syömään vain kaksi kertaa päivässä.
Maissi suoriutui hienosti ensimmäisestä koiranäyttelystä. Toinen on jo suunniteltu. Maksettu.
Maissi rakastaa meressä uimista.
Maissin kavereita on Hanna-ystävän koirat Frida ja Jeppe. Naapurin Bonny, kunhan Bonny saa ensin haukuttua Maissin päin naamaa. Naapurin Jecky Jack Russeli. Velipoika Billy. Naapuripaimenen espanjanmastiffin pentu ja alta vuoden ikäinen vesikoirapentu. Espanola hevonen.
Maissi on järsinyt hieman asunnon kalusteita. Hupsis. Täytyy naapurien avustuksella keksiä jotain.
Maissi rakastaa roikkua Viljan korvissa. Ja niskassa. Ja jaloissa. Ja hännässä. Vilja ei niin siitä piittaa. Mutta Vilja rakastaa Maissia.
Ihmiset tykkäävät täällä kovasti Maissin nimestä. Ja Maissista.
6 kk on ihan paras ikä <3

Puolivuotissynttärikuva lampaiden keskellä. 

Koiranäyttely Gilraltarilla 2015

Eilen oli kauan odotettu Maissikakkusen ensimmäinen koiranäyttelypäivä. Ilmoitin Viljan mukaan, koska kiva se on kuitenkin kahden koiran kanssa mennä. Viljalla on mahdollisuudet pärjätä, jos tuomari ei piittaa sen pienestä koosta.

Sovimme kasvattajan kanssa treffit, jotta ajamme peräkkäin. Gibraltarille meneminen aiheuttaa kuitenkin lisäjännitystä. Kuten enpä olisi tajunnut ilman sanomista, että siellä on oma valuutta, Gibraltarin punta!

Ajelimme peräkkäin kohti Gibraltaria ja passintarkastukseen. Hih, passimies oli ihmeissään, olenko oikeasti ajanut sinne Suomesta.

Auringon aamusäteet koiranäyttelymatkaajille.

Siinä se kivi meitä odotti.

Pääsimme siis perille ja Gibaltar on pieni paikka. Ja ison koiranäyttelyn ollessa siellä, on parkkitilat vähissä. Päädyimme pidemmälle parkkipaikalle, mutta kasvattaja oli kuullut, että bussi tuo ilmaiseksi parkkipaikalta näyttelypaikalle. Veimme pienen kiertelyn jälkeen autot sinne.

Parkkis oli ihan rannalla. Aallot houkutti iltapäivällä surfaajia.

Bussi tuli pian ja otti meidän kyytiinsä. Bussi oli oikeasti tilataksi. Änkesimme kyytiin kolme ihmistä ja kuusi koiraa. Sinne vaan koirat penkkien väliin ja puoliksi penkeille. Täällä ei ole niin tarkkaa.

Vilja matkustaa ahtaasti, Maissi tuolin alla. Matka onneksi vain 5 minuuttia.

Koirien änkeeminen autoon.

Näyttelypaikalla marssimme sisään ja kasvattajalla oli edellisestä päivästä aitaus valmiina eli koirat pääsivät saman tien lepäämään. Maissi käyttäytyi todella hienosti ilman yhtään karkausyritystä.

Meidän jengi.

Kehän alkua odoteltiin reilun tunnin verran. Ensimmäisen kehään menivät pennut, Maissi mukaan lukien. Ja sitten alkoi minun ihmettely. Koiratouhu on Suomessa hyvin naisvaltaista, varsinkin näyttelyt. Nykyään metsäkokeidenkin palkintopallikuvat ovat täynnä naisia. Täällä Maissin luokassa olin minä ja neljä miestä puvut päällä.

Labbiskehästä jo nappasin mieskuvan. Siinä ne on puvut päällä.
Kyllä oli paljon katsottavaa ja ihailtavaa ;-)

Maissin esiintyin nätisti, mutta esittäjä on niiiiin huono esittämään koiraa vapaana. Ei auta, kuin jatkaa harjoituksia. Mutta ylpeä oli siitä, miten se esiintyi juostessa. Ei yhtään hyppelyaskelta vaan esiintyi kuin vanha tekijä. Mutta otus jäi neljänneksi. Muilla ainakin näytti olevan hyvin paljon enemmän karvaa ja esiintyivät about ammattihandlereilla niin upeasti. Jo pikkuiset tillanat.

Maisskakkunen jännittää.

Mutta hän esiintyi niin hienosti <3

Viljan vuoro koitti muutaman tunnin kuluttua. Sama ihmetys jatkui. Minä ja kahdeksan pukupäistä miestä pyörittiin kehässä. Nyt sanon kyllä hitto. Pakko mennä ostamaan jotain esitysvaatteita. Muuten näyttää ihan harakan hyppelyltä koko touhu. Luokka oli kovatasoinen, kun koirat jahtasivat CACIBeja (tarvitaan kansainväliseen muotovalioon) ja samalla pääsyä Cruftsin näyttelyyn Englantiin. Vilja tiputettiin ensin pois.

Se on harmi, ettei täällä saa arvosteluja kirjallisena. Eli periaatteessa ei tiedä, miksi ei pärjätty paremmin. Tai huonommin. Jää vaan arvailujen varaan. Toki tuomarilta voi mennä kysymään, mutta eipä ollut meille niin tähdellistä tällä kertaa.

Mutta niin upeita koiria ja monta. Taso koirissa oli kova. Ei yhtään sellaista koiraa, joka olisi ensimmäistä kertaa esittävän käsissä. Ja esittäjät kaikki todella taitavia. Meitä tavallisia tallaajia kasvattajien lisäksi oli ihan vain muutama.

Urosten voittajaksi selviytyi Legolas Revolucion de Lar De Casanova. Tämän omistaja ja kasvattaja tuli esittäytymään ennen kehiä. Oli kuullut Maissin kasvattajalta musta. Tuo Legolas oli uros, jonka pentueesta alunperin "Maissin" piti tulla. Syntyi vain yksi pentu, joten päädyttiin toiseen pentueeseen.

Narttujen voittajaksi tuli saman kasvattajan Jako´s Tribute to Lar De Casanova. Legolas lopulta voitti ja oli Rotunsa paras. Ja mikä hienoa, se päätyi ryhmävoittajaksi! Kultaiselta noutajalta harvinainen suoritus. Mutta on kyllä niin hieno!

Legolas vasemmalla ja Babylon oikealla. Niin upeita molemmat!

Eikä sinänsä yllättävää, kun espanjalaisia ympärillä. Kaikki hirvittävän ystävällisiä. Onnittelut jaettiin poskisuudelmilla. Enpä ole noin montaa miestä pussaillutkaan sitten aikoihin :-D Täällä näyttelyissä on siis sitten ihan omat hyvät puolensa.

Espanjaa tuli myös harjoiteltua ja paljon uusia tuttavuuksia, johon varmasti törmään, kun täällä koiranäyttelyihin lähden.

Gibraltar itsessään ei jättänyt mitään itsestään. Rumia taloja paikka täynnä. Satama, missä käytiin lounaalla, oli kiva. Ihan ensimmäisenä en sinne turistimatkaa tekisi, niin paljon houkuttelevempia paikkoja on paljon. Jotkut kyllä tykkää kovastikin Gibraltarista. Näin tietenkin siitä vain pienen osa. Googlailin kyllä jälkikäteen kuvia, mutta en sen houkuttelempia löytänyt.

Giraltarille ajetaan kiitoradan poikki. Enpä ole ennen
kiitoradalla ajellutkaan.

Mutta näyttelyputki on nyt avattu! Seuraava on suunnitelmissa ja huomenna pitäisi ilmoittauminen jo hoitaa. Suuntana Malaga!

Me ollaan luettelossa

Huomenna onkin luvassa jännä päivä. Lähdemme ensimmäiseen koiranäyttelyyn näin ihan ulkomailla. Ja itseasiassa menemme ulkomaille. Itsellekin täytyy muistaa ottaa passi mukaan. Suuntana siis Gibraltarin vuotuinen kaksipäiväinen kaikkien rotujen kansainvälinen koiranäyttely. Ensimmäinen näyttelypäivä on jo tänään, mutta me osallistumme vain yhtenä päivänä.

Kasvattajan luona olemme käyneet muutaman kerran treenaamassa, jotta pennut tottuvat esiintymään muiden läsnäollessa. Samalla olemme hoitaneet sisaruspainit. Myös Vilja osallistuu ja on saanut olla mukana treenaamassa vaikka osaakin jo kaiken, kuten pitääkin.

Ilmoittautuminen hoitui täällä netin kautta. Maissin esiintyy vauvaluokassa ja Vilja avoimessa. Koska Vilja on ulkomaalaisessa rekisterissä, piti näyttelytoimikunnalle toimittaa etukäteen kopio Viljan rekisterikilvestä. Se hoitui kätevästi netissä, kun näyttelymaksukin.

Se mikä täällä on erikoista Suomeen verrattuna, että näyttelyluettelo on etukäteen nähtävissä netissä ja sieltä sen voi myös halutessaan tulostaa. Vilja luokassa oli noin kymmenen koiraa ja Maissin viisi. Taso näyttää korkealta. Kultaisia noutajia on 50, joka voisi arviolta olla noin puolet, mitä Suomessa vastaava näyttely vetäisi.

Sieltä löytyy Vilja

Ja täältä Maissi ja itseasiassa myös Maissin velipoika Billy.

Ja mikä todella on erikoista, suurin osa omistajista onkin miehiä!! Hyvin erikoista naisvaltaiseen harrastukseen Suomessa tottuneena. Mutta kuten täällä on usein todettu, espanjalaiset miehet ovat todella eläinrakkaita.

Se, mikä tekee näyttelystä hieman erikoisemman, on sen sijainti. Tuleepahan käytyä ensimmäisen kerran Gibraltarilla. Meidän arvostelu alkaa vasta klo 11, mutta olosuhteista johtuen pyrimme olemaan paikalla yhdeksän aikaan ennen kuin turistibussit valtaavat tullin! Kääks.

Suoraan puusta

Omenoita suoraan puusta, marjoja ja sieniä suoraan metsästä. Juu, tuttu juttu. Ne on niin nähty. Mutta sairaaaaan siistiä on syödä suoraan puusta viinirypäleitä ja viikunoita suoraan puusta.

Tallilla kasvaa viiniköynnös aurinkosuojana seinustalle, missä laitamme hevoset valmiiksi. Ne onkin jo hetken punertaneet ihanasti. Muutamia viikkoja sitten poimimme ensimmäiset viinirypäleet.

Ihana Godella toimi tikkaana viinirypäleiden poimimisessa.

Ja nyt on viikuna-aika parhaillaan. En ole ollut viikunoiden mikään suuri fani. Paitsi lämmitettynä esim. jälkkärissä. Mutta suoraan puusta. Maistuu muuten ihan sairaan hyvälle. Tallin pihalla kasvaa useampikin puuha ja tallin omalla väellä kyseiset hedelmät tulee jo korvista. Mikäpä siis maistuisi paremmalla ratsastustunnin jälkeen kuin tuore viikuna suoraan puusta. NAM!

Onneksi osa on vielä raakoja, saa siis nautiskella muutaman viikon vielä.

Muutama herkku pääsi kypäräkuljetuksella kotiin.

Täällä tosiaan tulee syötyä paljon enemmän hedelmiä ja vihanneksia kuin Suomessa. Ovat vaan niin pirun hyviä!