perjantai 31. heinäkuuta 2015

Maastopalot

Espanjan kuivan ja helteisen kesän huono puoli on jatkuvat maastopalot. Lähes joka päivä kärähtää jossain Aurinkorannikolla joku pusikko. Itse seuraan Facebookissa ryhmää, jossa raportoidaan heti kaikki palot ja sinne ilmestyy nopeasti kuvia paloista.

Kuvista on ollut apua paikantamaan, miten lähellä tai kaukana palo omasta kodista on.

Tässä omilla hoodeilla on kuukauden sisällä sattunut kolme paloa. Ensimmäinen oli 100 metrin päässä kotoa, seuraavat kaksi olivatkin sitten samassa kohtaa noin puolen kilometrin päässä. Hieman täällä ihmetellään, miten palot sattuvatkin samoihin paikkoihin.

Epäilyjä on ollut ilmassa, että olisiko tahallisesti sytytettyjä. Evakointitapauksessa roistoilla on hyvä sauma murtautua asuntoihin ja viedä kaikki arvotavarat. Tai sitten on ollut vaan huonoa tuuria.

Rutikuiva maastohan kärähtää, jos joku heittää tupakannatsan. Tai roskat luonnossa toimii sytyttäjänä.

Onneksi täällä palokunta on hyvin kouluttautunut tämänkaltaisiin paloihin. Helikopterit ovat ilmassa heti ja tuovat vettä hmmm...suppilolla. Lisäksi paloautot sammuttavat reunoja. Palomiehillä on taito hyppysissä rajata palot todella nopeasti. Onneksi, viimeksi nimittäin palo pysähtyi juuri erään talon tontille.

Täytyy vaan arvostaa palokuntaa, kun jaksavat päivästä toiseen huhkia helteessä ja sammuttaa puskia.

Kuva parvekkeeltani, kun helikopterit lensivät täydentämään
vesisuppiloaan talon yli melkein tunnin verran.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

La Cala feria

Ferioita vietetään joka kylällä kesäaikaan ja jokaisella kylällä on omat juhlansa. Fuengirolan feriasta kirjoittelinkin syksyllä. Elokuun puolivälissä juhliltaan Malagassa eli ehkä siitä vielä myöhemmin. Feriakausi alkaa keväällä ja jatkuu lokakuulle asti. Juhlittavaa siis riittää.

No mutta La Cala de Mijasin eli kotikyläni juhlat alkoivat viime keskiviikkona ja kestivät sunnuntaille. Joka päivälle oli eri ohjelmaa. Ensimmäisenä päivänä lapset pääsivät edullisemmin tivonlin laitteisiin. Musiikkia ja tansseja oli päivällä ja osa illalla.

Tivolin portit.

























Itse käväisin torstaina katsastamassa ystäväni kanssa pikaisesti tarjonnan illallisen jälkeen. Kymmeneltä oli vielä todella hiljaista. Paikalliset tulevat vasta yhdenstoista aikaan.

Lauantaina lähdetiin uudestaan liikenteeseen naapurieni kanssa. Ensin menin hollantilaisen pariskunnan kanssa illalliselle. Valittiin ruokapaikka sen mukaan, että se on hyvä (hah!), mutta myös sen vuoksi, että hevosten oli tarkoitus tulla samoihin baareihin. Lauantai oli siis hevospäivä.

Ja niitä alkoi kokoontua. Sekä kärryjä että ratsukkoja. Muuleja ja hevosia. Tavan mukaan hevosväki noudatti pukukoodia. Osa osallistui kulkueisiin ja osa tuli myöhemmin vaan hengaamaan mukana. Osa haluaa näyttäytyä, osa vaan osallistua.

Ja sama kuvakertomuksena.

Suurin valjakko oli viiden hevosen vetämä. Tässä
kolme ensimmäisestä.

Odottelua. Se on aina käsittämätöntä, miten rauhassa hevoset
ovat tällaisessa tapahtumassa.

Herroja saapuu paikalle.

Pappoja saapuu paikalle.

Tämän heppalaisen silmät eivät näy kuvassa.
Olivat siniset.

Leidit liikenteessä

Kokoontuminen baariin.

Hengailua baaritiskillä.















































































































































































Mun feriat näyttävät rajoittuvat kovasti hevosiin. Ehkä Malagasta muutakin raportoitavaa, jos sinne asti pääsen. Vaivaudun.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Luna Mora

Viikko sitten lauantaina sain whatsup-viestin naapureilta, että huvittaako lähteä Luna Moraan heidän kanssaan. Pieni googlaus ja vastaus kyllä!

Luna Mora järjestetään Mijas Pueblossa kahtena viikonloppuna. Silloin sytytetään 10 000 kynttilää illan pimetessä. Kylä itsessään on jo todella kaunis ja kynttilöiden valo täytyy olla hieno. Luna Moralla juhlistetaan Al-Andalus historiaan vuodesta 711 eteenpäin. Tunnetaan myös Muslim Spain aikana.

Menimme paikalle autolla ja poliisit ohjasivat ylös ylös ylös. Ajatus kävelemisestä varsinkin takaisin parkkipaikalle hirvitti. Kunnes pääsimme paikalle ja tarjolla oli ilmainen bussikyyti kylään. Ja maksu parkista hoidettiin hyväntekeväisyyteen itse valitsemalla summalla.

Kylän parhaimmalle paikalle oli tehty sekä ruoka- että myyntikojuja. Varsinkin ruokakojujen eteen oli todellakin nähty vaivaa. Se ei kuitenkaan hinnassa näkynyt. Olisin voinut maisetaa kaikkea joka kojusta.

Kankailla koristeltuja kojuja riitti.




















Ruokana hyvin paljon marokkoa ja ehkä turkkoa. Italialaista pizzaa varten paikalle oli tuotu kiviuuni. Perunalastuja paistettiin suoraan oliiviöljyssä.

Ihanat pikkutuolit ja matot lattialla

Sokeriruosta tehtyä mojitoa alkoholilla ja ilman.
Todella herkullista ja raikasta.






































Karkkeja joka makuu, hedelmiä, mutta myös vodkan makuisia.




















Niin nätisti tehty alue, seuraavan kerran menen kyllä erityisesti
syömään tuonne.



















Aivan ihania koruja. Saaneet vaikutuksen Andalucialaisista kaakeleista.
Yksi rannekoru lähti mukaan. Tästä Facebookiin.





















Ihanien unkarilaisten naapurieni kanssa päädyttiin unkarilaiseen
jälkkärikojuun. Syötiin kierrepullia, joita olenkin joskus nähnyt
Berliinissä. NAM! Mulla kookoshiutaleilla koristeltuna.





















Tämä herra purista meille mojitoa varten sokeriruokomehua.



















Tarjolla oli myös esityksiä ja konsertti. Me katsoimme yhden yleisöä osallistavan näytelmän. He valitsivat yhden naisen ja neljä miestä yleisöstä. Pukivat heidät roolivaatteisiin linnanneidoksi, trubaduuriksi, tyypiksi ja pelottavaksi peikoksi tai möröksi tai miksikä lie.

Näytelmän vetäjät sanoivat aina, mitä näyttelijöiden täytyy sanoa ja näyttelijät näyttelivät ne. Oli hauska vaikka osa sanoista menikin ohi. Riitti pelkkä katsominen. Ihan huippua!


Näytelmä menossa.


Illan hämärtyessä syttyivät kynttilät.

Herkullisen näköinen lihakoju. Makkaraa, lihaan nam!

Paikat täyttyivät nopeasti kun tuli myöhäistä.

Joka kojulla kynttiöitä.

Kynttiläkuvioita pitkin ja poikin, suosittuja poseerauspaikkoja.













































































































Tänä vuonna Luna Mora oli 17.-19.7. mutta vielä ehtii. Toinen on 31.-2.8.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Sosiaalinen Espanja

Suomessa sosiaalinen elämä rajoittui hyvin pitkälti aina työpäiviin sekä viikonloppuihin, jolloin ystäviä näki suurimmaksi osaksi harrastuksen parissa. Suurimmalla osalla ystävistä on lapsia, joihin kaikki vapaa aika uppoaa. Tapaamiset sovittiin useimmiten monta viikkoa etukäteen. Hyvin paljon tuli vietettyä aikaa itsekseen. Extempore lähtemiset olivat haasteita ja toki omat koiratkin rajoitti esimerkiksi extemporea suoraan töistä.

Täällä asiat ovat toisin. Viimeiset kaksi viikkoa olen käynyt kotona pyörähtämässä. Viime viikolla pelattiin Unoa naapurien kanssa altaassa, istuttiin naapurien kanssa pelaamassa 21:stä yhdellä parvekkeella ja lähdettin extempore kylille ferioille (josta postaus kyllä tulossa, kun ehtii). Tähän mahtuu vielä yhden ystävän peruuntuneet kutsut.

Viikonloppusuunnitelmina oli vain ratsastustunti ja asioiden hoitamiset. Lopulta päädyin olemaan kotona kumpanakin päivänä vain muutaman tunnin.

Tällä viikolla perjantai on näillä näkyminen ainoa päivä, mihin ei ole suunnitelmia. Maanantaina aika vierähti eläinlääkärissä,  eilinen ensin kauneushoitossa naapurissa ja sen jälkeen Unon pelaamisessa pimenevässä illassa uima-altaassa. Tänään illalla mennään Maissin kasvattajalle kylään, jossa viimeksi olimme sunnuntaina. Huomenna luvassa La Calan feriaa. Päivä ei lopu työpäivän päättymiseen. Sen jälkeen alkaa vielä toinen osa päivää. Tänäänkin mennään kylään vasta puoli kahdeksan, kahdeksan aikoihin. Siinä on vielä muutama tunti hyvää aikaa elää. Netflix pärjää hyvin itsekseen.

En ole mielestäni niin kovin sosiaalinen ja suomalaisena tarvitsee sitä omaa tilaa. Kuitenkin olen aivan ihastunut tähän tapaan tehdä asioita extempore. Voi jäädä kotiin, jos huvittaa tai mennä pimpottamaan naapurien ovikelloa, jos haluaisivat tehdä jotain.

Apua saa aina. Nytkin naapuri tilaa minulle rikkoutuneeseen puhelimeen uudet lasit ja lupasi ne vaihtaa.

Vaikka työpäivä on kokonaisuudessaan tuntia pidempi ja kotona olen vasta seitsemältä illalla, ehtii täällä kuitenkin tehdä ja tavata ihmisiä paljon enemmän. Niin se aurinko vaikuttaa!


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Firman bileet

Täälläkin vietetään firman bileitä :-) Sellaiset meillä oli viime perjantaina

Itseasiassa aika sama meininki. Lähtimme puolen porukan voimilla lounaalle puoli kolmen aikaan. No lounas kesti pari tuntia ja olimmekin itse bileistä myöhässä puolisen tuntia. Kukaan ei stressannut, kukaan ei ärsyyntynyt. Mikä kiire valmiissa maailmassa.

Bileet olivat Esteponassa Heaven nimisellä beach clubilla. Aivan ihana paikka! Suosittelen! Siellä voi siis viettää päivää ja varata itselleen aurinkosängyt. Perjantaina ranta oli ihanan rauhallinen. Sunnuntai on virallinen rantapäivä ja silloin kuhisee. Meillä kävi tolkuton tsägä. Meduusat ovat tällä hetkellä vallanneet Costa del Solin rannikon. Uimaan ei pahemmin ole menemistä. Ne valtasivat kyseisen paikan vasta lauantaina. Meillä vaan kaksi sai osuman. Ei, kerrankin se en ollut minä.

Ihana Heaven

























Meillä oli paikalla teltta, jossa juoma, hedelmä ja napostelutarjoilu. Kysessä oli beach volley turnaus, mutta jengit isompia. Meillä muutamalla "pätevällä" oli kengät jalassa. Oi miten hurmaavaa bikinit ja lenkkarit. Loput sitten kärsivät vielä maanantaina. Ranta oli hieman kivinen ja hiekka on polttavan kuumaa iltapäivällä. Herroilta löytyi myös hienojen syöksyjen jälkeen ruhjeita sekä polvista ja kyynärpästä. Ei, emme tietenkään olleet tosissamme.

Teltta ja suuri määrä reppuja ja kasseja

























Mutta sen verran tosissaan, että pisteitä laskettiin. Neljä joukkuetta kisasi ja lopussa finaali. Olin tietenkin voittaneessa joukkueessa. Hah. Onneksi on tullut jotain vuosia sitten harjoiteltua.

Harjoittelukierrosta! Jengi osasi kyllä pelata!


























Meri oli kiva raikas. Me kaksi skandinaavia pulikoimme lähes parin sada metrin päässä merellä olevalle poijulle. Voin kertoa, että aaltoisessa meressä uiminen kävi hieman pikkuruisiin lihaksiin. Varsinkin, kun Maissin tulon jälkeen niiden käyttö ollut hyvin vähäistä. Mutta hieno lenkki ja vältyin meduusoilta. Kaverini ei.

Urheilujen jälkeen coctailit (paras Mojito ikinä!) ja syömään. Pöytään kannattiin erilaisia salaatteja jaettavaksi. Sen jälkeen tuotiin jokaisen ennalta valitsema ruoka. Juomaa riitti ja jälkiruoat vielä päälle. Osa porukasta poistui ja osa jäi. Itse autoilin, koska matkaa kotiin oli kuitenkin autolla 45 minuuttia. Jossain kohdassa harmitti, mutta ei enää seuraavana aamuna ;-)

Oi nam!


























Mutta firman juhlat menevät tällä kokemuksella hyvin samalla kaavalla kuin Suomessa. Tosin täällä pystytään olla ulkona. Ilman säävarausta.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Tarifalla hiekkatuiskussa

Tarifa on ihana. Pääsin sinne vasta nyt ensimmäistä kertaa sitten syksyn. Ne rannat. Ja se silmänruoka ;-)

Kummityttö siskoineen ja kavereineen vietti täällä kesälomaa ja sillä setillä oli kiva lähteä katsomaan Tarifa. Käytiin katsomassa pilkottavaa Afrikkaa, Atlantin ja Välimeren rajalla, pizzalla, dyyneillä ja tietenkin rannalla. Meille osui harmittavasti todella tuulinen päivä. Jos tuuli tulee etelästä, se osuu pahasti Tarifaan ja saa hiekan lentämään. Siis Tarifalla tuulee kyllä aina. Siksi se onkin kite surfing mekka. Siis leijasurffaus, mikä lie suomeksi.

Mutta hiekka lensi niin kovaa, että pisteli ihoon. Ja joidenkin ripset kärsivät :-D Ollappa vielä alta kaksikymppinen. Heh, elämä on nykyään paljon helpompaa!

Vilja ja Maissi oli tietenkin mukana. Siellä rannalla saa myös koirat olla. Rento meininki!


Tuulta uhmaten ihailemassa maisemia.

Tahtoo takas!

Piskipikkaiset hiekkaleikeissä. Varsinkin Maissi nautti hiekasta, kuten
pikkulasten kuuluukin nauttia.

Tässä vielä Superjengi <3

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Ryöstö! TAAS!

Ensinnäkin, mun postaukset tulee selkeästi puolentoista viikon viiveellä. Saa nähdä missä vaiheessa saan kiinni ja saisin kirjoitettua ajankohtaisemmin. Ajatus on, mutta toteutus mättää. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Suomalaiseen korvaan asuntomurto kuulostaa pahalta. No ei se täälläkään mitään kivaa ole, mutta todella yleistä. Valitettavasti. Ja kohteena tietenkin enemmän ulkomaalaiset kuin paikalliset. Ulkomaalaisilla on yleensä vähän enemmän arvotavaraa ja ulkomaalaiset saattavat olla välillä huolimattomampia. Varsinkin turistit ovat oiva kohde. Nämä ovat täällä niin ammattilaisia, että pääsevät sisään mistä vaan.

Meille tultiin sisään parin tunnin aikana, kun asunto tyhjillään. Tai suuret vahtikoirat oli toki kotona. Mulla oli kylässä kummityttö kavereineen ja olivat altaalla takapihalla, kun varkaat pääsivät etuovesta sisään. Jälkiä jättämättä. Niillä on pelit ja vehkeet, millä lukot saa auki. Ei edes rakettitiedettä, näin mulle jälkikäteen kerrottiin. Ehkäpä Abloy lukossa olisi enemmän haastetta? Pitää ehkä joskus omaan kotiin vaihtaakin. Hälys ei ollut päällä, joten se vähän helpotti heidän hommaansa. Mukaan lähti kaikki, mitä oli eteisessä. Vilja oli jätetty vapaaksi, mutta Maissi oli teljetty keittiöön. Olivat varmaan kohdelleet koiria kuitenkin hyvin, kun koirat eivät stressanneet lainkaan. Oma tietokoneeni oli esillä huonolla tsägällä. Yksi tytöistä oli soittamassa myöhemmin sillä Suomeen Skypepuhelun. Muuten se olisi ollut makuuhuoneessani eikä olisi päätynyt varkaille. Tytöiltä meni läppäri, ipad, pari iphone laturia, pari lompakkoa ja käteistä. Pirun hyvän saaliin saivat. Onneksi kaikilla vakuutukset!

Ja minä tienasin ilmaiset espanjantunnit parilla eri poliisiasemalla. Kolmesta poliisista, joiden kanssa juttelin, yksi osasi yhden sanan englantia: investigation (tutkinta).

No mutta sitten siihen, ettei tämä niin kauhean harvinaista ole. Viimeksi meidän taloon murtauduttiin marraskuussa. Toisen kerroksen asuntoon, josta ihmiset olivat koiran kanssa ulkona 20 minuuttia ja kaikki arvokkaat irtotavarat ja yksi merkkitakki viety.

Tämän taloyhtiön puheenjohtajalla on käyty kaksi kertaa. Silloin on myös revitty rejakset (kalterit) irti. Olivat käymässä Englannissa.

Ystävälläni on käyty pari kertaa rikkomalla takaovi. Heiltä varastettiinm myös auto noin kuukausi sitten.

Yhdeltä kaverilta varastettiin auton sisältä kaikki ja sen jälkeen käytiin kotona. Samalla viikolla, kun minulla käytiin.

Pomolleni aikoinaan laitetiin kaasu sisään yöllä. Kun jengi nukkuin kaasusta sikeänä koirat mukaan lukien, oli käyty koti tyhjentämässä.

Tuntuu että "kaikilla" on täällä omakohtaista kokemusta jonkinlaisesta ryöstön kohteeksi joutumisesta. Espanjan nurja puoli siis todellakin. Ja nyt kesällä kun turistien määrä kasvaa, kasvaa myös ryöstöjen määrä. Ja vaikka täällä asuukin, näyttää valitettavasti turistilta. Jatkossa hälyt on mulla päällä aina ja tietokone todellakin piilossa.

Ja vaikka eilen olisi tehnyt mieli kesken työpaikan juhlien jättää auto matkalle ja hakea tänään, ei niin kuitenkaan uskaltanut tehdä. Uusi auto, niin tuskin olisi ollut siellä, mihin sen jätin. Nyt se on turvassa parkkihallissa.

Erikoista vielä on se, ettei täällä kuitenkaan yhtään pelota. Enemmän kuitenkin se on materiaa, mitä häviää. Eikä tunnu oudolta, vaikka joku täällä on salaa käynyt. Kaipa se on omasta asenteesta kiinni.

Eniten harmittaa PIRUN puoliksi tehty essee, mikä muutenkin oli pirun vaikeaa! Onneksi se on edes jossain vaiheessa tallenettu drop boxiin ja toinen täytin valmis on siellä turvassa.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Onnellinen perhetapahtuma

Vuokra-auton pitäminen on tavallaan kätevää. Ei tarvitse hulehtia sen huolloista ja vioista. Sen kun käy vaihtamassa, jos ongelmia tulee eteen. Toisaalta se maksaa. Perusmaksu ei niinkään, mutta vakuutukset kyllä. Ajoin ensimmäiset kuukaudet ilman vakuutusta, kunnes tajusin, ettei siinä ole mitään muuta perusvakuutusta kuin kolari. Eli jos parkkiksella mällään jonkun toisen auton, saa sitä maksella sitten pitkän aikaa. Eli viimeiselle kahdelle kuukaudelle otin vakuutuksenkin ja maksua kertyi jo enemmän.

Toinen vuokra-autohaaste on 2000 km katto. Sopimus toki jatkuu, mutta auto pitää käydä vaihtamassa uuteen ja kyseinen päätyy huoltoon. Eli aina keikka lentokentälle. Ilmaiseksi kyllä, jos tekee sen ennen viittä arkipäivänä.

Työläiselle alkoi tulla haasteita. 2000 km tulee nopeasti täyteen ja vuokra-autopaikka on täysin toisessa suunassa kuin työpaikka. Eli oman auton hankinta tuli eteen.

Sain myytyä Suomen auton nopeasti.

Täällä päässä työkaverini auttoi etsimään auton. Vaatimukset ovat täällä hyvin erilaiset kuin Suomessa. Täällä tärkeää, ettei auto ole pitkän mallinen, siinä täytyy olla jotain parkkeerausapuvälinettä ja auton pitää kiihtyä mäkiin. Merkillä ei niin väliä, kunhan on hieno. Hieman eri asenne siis kuin Suomessa.

Yksi auto löytyi heti ja kävin koeajolla. Täällä tärkää löytää luotettava myyjä ettei saa käsiinsä kilometrikäsiteltyä autoa eikä mielellään vanhaa vuokra-autoa. Siksi hyvä tuntea oikeita ihmisiä.

Etsin hieman lisää, mutta toista vastaavaa ei löytynyt. Samantyyppisiä, mutta huonompia versioita. Päätin lopulta ottaa ensimmäisen testaamani auton. Autokauppa hoito koko paperishown eli rekisteröinnin puolestani. Sekin iso  asia täällä, ettei tarvitse itse hoitaa. Vakutuuksen hoidin vakuutusagentin kautta, joka muutenkin on auttanut täällä vakuutusasioissa ihan suomeksi. Kuinka kätevää!

No, nyt sitä ajellaan kauniilla Rellulla. Sanonta kuuluu, että ei ranskalaisia osteta muualta kuin nakkikioskilta, mutta tämä ranskalainen on niin namu, että muutti meidän perheeseen. Blondijengi on siis taas kasvanut.

Kaunokainen kaikilla mausteilla.