Rikosilmoituksen jatko-osa

Ryöstöpostauksen rikosilmoitusvaihe siis vaati jatko-osan, jotta sai virallisen todistuksen käteen. Tein ilmoituksen siis puhelimitse lauantaina ja keskiviikkona sopi mainiosti aikatauluun hakea se National Policialta. Valitsin hyvin ajaksi juuri siestan jälkeisen ajan. Eli silloin asemalle. Minut kirjattiin ovella sisään ja ohjattiin aulaan odottamaan vuoroa. Kaksi näytti olevan ennen vuoroani. Puolisen tuntia odottelin ja tuli pyyntö sisään.

Naispoliisi ei puhunut kuin kaksi sanaa englantia. Taas oli siis luvassa käytännön espanjan oppitunti. Tulkit paikalla vain aamuisin. No, siinä annoin referenssinumeron, jonka olin saanut puhelimessa. Mutta hupsista, eipä ollut kukaan muistanut mainita, että rikosilmoitus pitää hakea kahden vuorokauden kuluessa. Se oli vanhentunut.

Ei toivoakaan mennä toisena päivänä uudestaan lähiaikoina, joten keksin onneksi soittaa samantien rikosilmoituspuhelinnumeroon ja sieltä se saatiinkin aktivoitua. Eli uudelleen sisälle ja parin minuutin kuluttua ovi aukeni ja samainen poliisi tuli ulos. Pääsin suoraan hoitamaan asian. Rikosilmoitukseni käytiin läpi espanjaksi ja tarkastin tiedot oikeaksi. Nimet viiteen paperiin ja se oli siinä.

Eli tavallaan helppoa, jos tietää mitä tekee. Itse seuraan muutamaa paikallista Facebook ryhmää. Vaikka ne ovatkin 90-prosenttisesti roskaa, on siellä tiedonjyväsiä välillä tarjolla. Tämänkin joku siellä osasi suurinpiirtein neuvoa. Neuvot tosin ovat välillä aivan vääriä. Mutta tekemällä oppii viimeistään!

Seuraava operaatio tähän liittyen onkin maanantaina autovuokraamossa, kun saan siellä taas selittää tapahtuneen. Pitäisi kaiken järjen mukaan kuulua vakuutukseen. Saas nähdä, mikä porsaanreikä sieltä vielä kaivetaan esiin.

Ps. kuviakin on yhdeltä reissulta luvassa. Mutta tällä hetkellä on kiirettä. Yritän kuitenkin kuvat ja tarinat saada pian. Luvassa on Jardin Botanico vierailun kuulumisia.

Äänipäivä

Taitaa olla vaalipäivä tänään Suomessa. Facebook on täynnä äänestetty-huudahduksia ja pullakahveja. Itselläni ei ole koskaan ollut minkäänlaisia tunteita kyseistä päivää kohden. Melkein joka kerta olen kuitenkin itseni uurnalle raahannut. Mutta lippua ei salossa eikä kahvia numeronpiirron kunniaksi ole juotu. Tavis päiväkahvi jäätelöllä kyllä :-)

Tällä kertaa olisi jäänyt väliin, kun asia tuntuu kaukaisemmalta. Äitini vierailu sattui kuitenkin ennakkoäänestysaikaan ja hän toi vaalilipun tullessaan eli uurnilla käytiin.

Äänestys tapahtui täällä ennakkoon. Googlaamalla löytyi helposti äänestysaikataulu ja paikka suurlähetystön sivuilta. Ennakkoäänestys oli hieman lyhyempi kuin Suomessa.

Äänestyspaikalla ensin henkkarin tarkastus. Olisi saanut äänestää ihan pelkällä passillakin. Sitten toiseen jonoon, josta sai äänestyslipun. Sitten numero äänestyslappuun ja kolmenteen jonoon. Kolmannessa jonossa sai pienen kirjekuoren, joka leimattiin ja suljettiin. Edessä vielä neljäs jono, jossa pieni kirjekuori suljettiin isompaan kirjekuoreen. Olisipa kätevää, jos joku tähän maailmanaikaan keksisi jo nettiäänestyksen.

Homma hoidettu siis niin kun käsittääkseni kuuliaisen kansalaisen kuuluu tehdä.

Ryöstö!

Yli puoli vuotta on täällä saanut elellä ilman roistoja. Nyt sitten, keskellä kirkasta päivää, kahdenkymmen poliisin keskellä se sitten tapahtui. Muutenkin tapahtumarikkaan viikon keskellä alkaa jo odottaa, että viikko päättyy ja voi aloittaa seuraavan puhtaalta pöydältä.

Äitini kanssa mentiin koirarannalle ja parkkeerattiin auto vilkkaalle parkkipaikalle. Supervilkkaaksi sen vielä teki samaan aikaan alkanut harrikkatapaaminen, joka toi paikalle ja viereiseen kahvilaan noin 100 harrikkaa ja parikymmentä valvovaa poliisia. Puolitoista tuntia pois autolta ja ajoimme kotiin. Kotipihalla sitten ihmetystä, kun fleege kadonnut. Ajateltiin, että tipahtanut johonkin autosta noustessa.

Mutta sitten. Ahaa, puuttuu mun mun neule. Ahaa, puuttuu äitini silmälasit.

Typerät. Autoon ei pidä jättää mitään. Tarkkana olen ollut, ettei mitään vähänkään arvokasta jää sinne. Mutta kyllähän nyt käytetyt vaatteet voi jättää. Ei voi. Ei todellakaan voi.

Ovet oli varmana lukossa eikä murtojälkiä ole. Ammattimaista. Vuokra-autoja varmasti vuokraa myös vorot, jotka sitten teettävät tupla-avaimet ja jahtaavat vuokra-autoja.

Onneksi koira ei ollut kyydissä. Painajainen.

Nyt on sitten tehty rikosilmoitus. Eli soitto National Policelle 902 102 112. Siellä valinta numerolla, että haluaa selvittää asian englanniksi. Puhelimessa selvitin tapahatuneen, auton tiedot ja kadonneiden tavaroiden tiedot. Seuraavaksi poliisi lähettää raportin Fuengirolan National Policeen, josta raportti tulostetaan ja käyn sen allekirjoittamassa. Ihanaa, kaiken tämän voi tehdä 24/7.

Sellaista tekemistä tähän lauantai-iltapäivään.

Neitonen ja koiranen kukkakedolla

Yksi, mikä täällä keväällä on tosi siistiä, on kukat. Viikon sadekauden ja sen jälkeen tulleen lämmön jälkeen joka paikka kukkii! Siis kaikki niityt on täynnä liloja kukkia, joiden seassa keltaista, valkoista ja vaaleanpunaista. Siis ihanaa, kun on värejä. En kyllästy ihailemaan tuota väriloistoa. Ei ole mikään kiire ollut hankkia kesäkukkia, kun niitä on luonto pullollaan. Tässä pientä kuvanäkymää niistä.

No joo, tämä on istutettu. Mutta IHANA ja mikä tuoksu!

Rosmariinille tuoksuva pensas kukassaan. Huijarirosmariini siis.

No nämä tyypitkin sai poseerata kukkien keskellä.

Lempparipinkki. Kukkatuntijana ei hajuakaan mikä tämä on, mutta
on havaittu myös Suomessa puutarhamyymälöissä.

Näitä on joka paikassa pelto tolkulla. Nimeltää lila kukka.

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa!

Liloja kukkia niitty täynnä.

Pääsiäinen

No johan tuli tauko. Vaihdoin hetkeksi maisemaan ja kävin katsastamassa, miltä näyttää Irlannissa. Serkkuni järjesti siellä irlantilaisen morsiammensa kanssa häät ja pääsimme nauttimaan ihanista häistä aivan upeassa paikassa. Irlanti muutenkin osoittautui hienoksi maaksi, maaseutu todella kaunita ja Dublissakin tuli viihtyttyä. Voisi mennä uudestaankin, mutta kesäaikaan.

No mutta, takaisin täällä ja viime viikko meni laiskotellessa.

Pääsiäisviikko eli Semana Santakin oli ja meni. Odotin jotenkin näkeväni pääsiäisen joka paikassa. Itseasiassa en nähnyt sitä lainkaan. Suomessa kaupat ovat täynnä sälää ja suklaamunia. Täällä muutama muna varattu turisteille. En oikein kaupoissa päässyt selvyyteen, onko täällä tiettyä ruokaperinnettä. Ei ainakaan lammas hyppinyt silmille. Ruoalla ei taideta täällä pääsiäistä juhlia. Ehkä häpeäni, etten ole uskontotunneilla vaivautunut asiaa kuuntelemaan.

Sen tiedän, että joka päivä olisi Malagan keskustassa ollut kulkueita eli procesiones ollut joka päivä. Kulkueet ovat iltaisin ja niissä on paaaljon ihmisiä. Tavallaan olisi tehnyt mieli mennä katsomaan, mutta ei niin paljoa, että olisi vaivautunut ruuhkaan. Fuengirolassakin olisi joinain päivinä ollut, mutta se taas ei lainkaan tuntunut vaivan väärtiltä.

Pyhäpäivät täällä myös jotenkin erikoiset. Teoriassa torstai ja perjantai ovat pyhät. Kuten paikallinen Mercadona iloitti verkkosivuillaan, että ovat kiinni to-su. No, kaupan kuulutus sanoi, että ovat auki torstaina puoleen päivään. Kaupan seinällä oli taas ilmoitus klo 15 asti. Ota siitä sitten selvä. Kävin varmuudeksi kaupassa keskiviikkona.

Perjantaina kauppojen ohi ajellessa huomasin, että Carrefour, Lidl ja Miramarin ostari ovat kaikki auki. Lauantaista ei hajuakaan, olivatko auki. Maanantai täällä taas normipäivä, mutta ei kaikissa yrityksissä. Jossain kansainvälisissä mennään esim. suomalaisten pyhien mukaan. Eli jatkossa, jos joku kysyy, miten Espanjan on kiinni pääsiäisenä, vastaukseni on ei hajuakaan.

Mutta mitä tekee suomityttö pääsiäisenä. Menee Iskelmäbaariin. Kahtena iltana peräkkäin.

Perjantaina oli Lauri Tähkä. Sitä siinä sitten kuunneltiin.

Lauantaina oli vuorossa 90-luvun teinien huippu, Ressu Redfort ja Neon2:n Jussi. Ooohhh...Bogart Go. Enpä muista olleeni keikalla sitten eturivissä hetkeen laulamassa ja tanssimassa koko setin verran. Ja vielä poseeraamassa tyyppien kainalossa keikan jälkeen. Aivan huippuilta aivan huippuporukassa. Kahdeksan suomityttöä biletti niin kovaa kun kintuista lähti :-D

Älä mee, Tässä talossa, Polku yms. Miten voikaan muistaa sanat vielä ulkoa!

Ja hupsis, pitihän sitä vielä kerrata kertaalleen.

Enemmän tunnetta kuin taitoa :-D Lo siento chicas!