Kyllä minä niin tykkään

Siis tästä maasta ja siitä, miten avoimia ja ystävällisiä ihmiset on. Samassa rapussa asuu unkarilainen nuoripari. Muuttivat tähän vähän mun jälkeen. Mies on aina tervehtinyt ja yrittänyt jutella. Yrittänyt siksi, että hän puhuu samanverran tai jopa vähemmän espanjaa kuin minä. Ja englantia ei yhtään.

Kuitenkin olen nähnyt heitä yllättävän vähän. Ovat tanssijoita, joten elävät vähän eri aikataulua.

No, pari viikkoa sitten mies tuli autotallissa juttelemaan, että tietäisinö paikkaa, jossa voisi järjestää tyttöystävälleen ratsastuksen synttäriyllärinä. Sen siitä saa, kun kävelee ympäriinsä ratsastushousut jalassa :-D No hommahan järjestyi ja Vivian pääsi ratsastamaan.

He myös kävivät ihailemassa Maissia hieman ennen ratsastuspäivää. Silloin ensimmäistä kertaa juttelin myös naisen kanssa. Hän oli hieman ujo, mutta aihan ihana. Tykkäsi paljon koirista ja hevosista.

Tänään nähtiin altaalla ja pääsin vihdon kyselemään, miten oli ratsastus mennyt. Samalla siinä juteltiin vähän enemmän. Samalla sain kutsun heille kylään. Ja halusivat antaa mulle tomaatitaimia, kun heillä ylituotantoa.

Illalla menin kyläilemään, puoli kahdeksan on ihan normaali kyläilyaika täällä :-D Siinä juteltiin ja kaikki oli aika samalla tasolla espanjan opettelussa. Todella hauskaa puhua ja yrittää, kun kaikki yrittää juuri yhtä paljon. Ihan loistavaa.

Samalla sain varattua kosmetologiajan, koska Vivianilla on kosmetologivastaanotto kotona. Kätevää! Saa hoidot omassa talossa. Ja sovimme myös koiralenkistä, jolloin puhutaan englantia, jotta Vivian saa sitä opetella. Täällä hieman haastavaa tehdä kosmetologihommia, jos ei osaa englantia. Ja tomaatintaimet tuli mukaan.

Jotenkin vaan tykkään tästä avoimuudesta. Kutsu kylään voi tulla samalle päivälle. Sitä ei tarvitse kenenkään meittiä viikkotolkkua aiemmin. Jos sattuu sopimaan niin sitten se on hyvä, jos ei mietitään uusi päivä. Tarjotaan, mitä sattuu olemaan. Asioita ei oteta niin vakavasti.

Kirsikkatomaatteja ja vähän isompia. Multakauppaan mars!

Kenkiä ja uusia alkuja

Elämä on erikoista. Viime kesän jälkeen on pari uskomusta vahvistunut. Asioilla on tapana järjestyä. Jos asian kuuluu tapahtua se tapahtuu. Hyvin momi asia on vaan jotenkin tässä elämässä järjestynyt paikoilleen.

Kirjoitan vihdoin asiasta, josta olisin halunnut kirjoittaa jo pari kuukautta sitten. Muutama, sanotaanko tekninen asia on vaan estänyt. Olette siis lukeneet sen ajan koirista ja kukkasista.

Kaikki alkoi maaliskuun alkupuolella. Itsellä on ollut jo syksystä asti vahva tunne, että haluan jäädä Espanjaan. Aloin hakea töitä täältä tammikuun loppupuolella. Samalla mietin, mitä muuta voisi täällä tehdä. Hetken sparrailtua erään tuttavan kanssa, päätin ehdottaa suomityöpaikkaan, että mitäpä jos tekisin täältä käsin töitä osa-aikaisena. Työpaikka olisi saanut tutuksi tunteman työntekijän, puolella palkalla eikä olisi tarvinnut huolehtia täysistä päivistä. Työpaikka olisi saanut lykättyä kaiken ylimääräisen homman tänne. Vastausta ei kuulunut pariin viikkoon.

Tasan kaksi viikkoa pitkästä sähköpostista yritksessä alkoi yt:t. No, mitäpä tapahtuu työntekijälle, joka on sopivasti juuri ilmoittanut ettei halua takaisin. Aika selvää.

Samaan aikaan pääsiäisenä eräästä työpaikasta oli käyty katsomassa profiiliani LinkedIN:ssä. Pyhäpäivänä. Tiistaina tuli soitto, että tervetuloa työhaastetteluun. Menin ja pääsin suoraan toiselle kierrokselle. Tehtävänäni oli viikossa tehdä presentaatio kyseisen yritksen markkinoininsta sosiaalisessa mediassa. Ja hommiin! Presentaatio olisi seuraavan viikon keskiviikkona. Jos esitys menee hyvin pääsisin tapaamaan yrityksen toisen omistajan.

Sitten tuli kyseinen keskiviikko. Paria päivää aiemmin kuulin, että samaisena päivänä päättyy yt:t.
Aamulla kun täällä heräsin tiesin, että kirjekuoret on jaettu ja todellakin odotin puhelua. Lopulta puhelu tuli ja yöpuvussa otin kengänkuvan takapuoleeni. Hieman asiaa itse kiirehtien, koska oli kiire nousta ja lähteä pitämään presentaatiota. Olo oli, että antakaa nyt se kenkä, niin pääsen meikkaamaan.

Presetaatio meni hyvin. Tapasin sen jälkeen lähes kaikki yrityksen johtajat.

Seuraavana päivänä tuli soitti, että työpaikka on minun. Hihkuin Fuengirolan keskustassa, onneksi en ollut yksin.

En ole puhelinmyyjä. Olen Marketing Manager kansainvälisessä ykstyisnomisteisessa kiinteistösijoitusyhtiössä.

Elämän palaset näyttävät asettuvan paikoilleen. En voisi olla onnellisempi, kun välimerta katsellen ajan töihin.

Tyyppi nimeltä Maissi

Aika juoksee, kun on kivaa! Ja varoitus, postaus sisältää paljon vaarallisia pentukuvia ;-)

Täällä on vietetty viikko vauvaelämää ehkä maailman ihanimman pennun kanssa. Kaikki sujunut tähän asti todella hyvin. Täytyy toivoa, että elämä jatkuu samaan malliin. 

Hola! Me llamo Maissi.

Vilja ja Maissi ovat parhaita kavereita jo nyt. Leikkivät hyvin yhteen ja nukkuvat vierekkäin. Vilja välillä pelastaa mut, kun riiviö riekkuu.

Hurjat iltaleikit

Ulkopainit

Good night, sleep tight!

Ulkona käydään hihnassa ja opetellaan kävelemään siinä. Meidän piha on aidattu, joten siinä voi olla vapaana. Kiitos siitä myös ihanille naapureille. Kun Maissi tuli, seuraavana päivänä aamulla yksi naapuri juoksi ulos, kun näki meidät. Toinen ilmestyi ovelle heti, kun tulin kotiin. Yksi päivä oli Maissille ilmestynyt lahja ovelle, kun olin pois kotoa. Pihallamme on myös puutarha, missä nämä voivat oleilla vapaana. Kunhan tarpeet käydään tekemässä muualle.

Lahja naapurilta, tai heidän koiraltaan :-)

Hieman turhan vauhdikasta kameralle. Puhelimelle.

Ja sehän onkin hassua. Yhdeksänviikkoinen pentu pissii 80 prosenttisesti sanomalehdelle ja kakkaa 100 prosenttisesti ulos. Ihan käsittämätöntä.

Illalla riekutaan, kun alkaa väsyttää, mutta kun makuuhuoneesta sammuu valo, sammuu myös pentu. Ja on hiljaa aamu seitsemään asti. Silloin alkaa aurinko nousta ja linnut herää. Ja Maissi herää.

Ruoka maistuu hienosti ja ensimmäisen päivän jälleen ei enää ole yritetty Vilja kupille. Nyt Maissi jo ymmärtää istua, kun saa ruokaa. Odottaminen vielä hakusessa. Mutta käsittämätön oppimiskyky. Osaa jo niemensä ja tulee luokse käskystä. Miten se on edes mahdollista! Ihana otus <3

Muita koiria ei vielä ole tavattu. Maissilla on jo kahdet parvorokotukset ja seuraava on viikon päästä. Alussa siis ollaan varovaisia. Madotuksia on tehty jo useat, mutta muita loishäätöjä ei vielä ole. Saan viikon päässä myös loishäätösuunnitelman. Huomenna tavataan sitten Jeppe ja Frida kaveri. Ensimmäiset koirakaverit Vilja jälkeen. Tänään tosin käytiin moikkaamassa heppakaveria. Itsellä kasvaa hauis, kun en anna Maissin vielä kävellä niin kauas, varsinkaan niin jyrkkiä mäkiä. Pikkuhiljaa lisätään kävelyäkin. Mutta tuo on vielä vauva.

Pusu hepalle <3 Española

Ja asiasta kukkaruukkuun. Ei kuitenkaan hypäten ;-)

Blogi on päivittynyt vähän hitaanlaisesti. Ja sisältö kukkia ha koiria. Pian pääsen kirjoittamaan asioita, joita olisin halunnut jo kirjoittaa. Jännitystä siis ilmassa!

Vielä muutamia kuvia. Todella vaikeita kuvattia, kun paikalla ollaan 2 sekuntia. Sadasosaa.

Ensikohtaaminen

Näin suojaat asuntosi. Kaupasta löytyi kätevät haitariaidat. Tanja
ja Ainis, ne toimii! 

Tepsuttaja etupihalla

Söpöstelyä

Ja perhepotretti :-D

Chanpagne Rose

Torstaina koitti vihdoin suuri päivä. Vilja sai kauan odotetun pikkusiskon. Vaihteeksi elämässäni asia, jossa kohtalolla oli sormi pelissä. Kohtalosta kirjoittelin jo täällä.

Silloin jo selvisi, että keväällä on odotettavissa pentuja. Alustavasti jo silloin puhuttiin minulle tulevasta pennusta. Tosin pentue, josta silloin puhuttiin oli eri. Kuitenkin lopulta kävi niin, että kyseiseen pentueeseen syntyi vain yksi pentu. Toinen pentue, joka syntyi kolme päivää myöhemmin, olikin sitten 11 pentua, joista kuusi narttua. Lopulta valinta tehtiin siis seitsemän pennun väliltä.

Pohdin kyllä urostakin. Tosin täällä Espanjassa narttu on ehkä helpompi. Koirat ovat paljon irrallaan ja narttu aina provosoi vähemmän. Juoksuajat ovat toki pirullisia juuri vapaana olevien koirien vuoksi. Eli kun juoksut koittaa, lenkkejä ei pahemmin tehdä ja hepparaippa kädessä on parempi käydä ulkona.

No mutta neljä viikkoisena kävin katsomassa pentuja ensimmäisen kerran. Silloin napsin nuo aiemman postauksen kuvat. Pennuista ei vielä neljä viikkoisena näe, miten ne kropaltaan kehittyvät. Päätimme tehdä valinnat, kun pennut ovat kuusi viikkoisia. Itseasiassa kasvattajan matkan takia, teimme lopulta valinnat seitsemän viikkoisina.

Itse valinta oli vaikea. Kasvattaja oli ennakkoon valinnut kolme parasta. Minulla oli ensimmäinen sija valita pentu, koska tarkoitus on vielä koiraa näyttelyihin. Valitut kolme oli tosi hienoja kaikki. Todella vaikea päättää. Isuin lattialle ja yksi pentu oli kiinnostunut vain kengästäni, toinen tuli suoraan nuolemaan naamaa ja kolmas touhusi sylissäni. Tässä vaiheessa tipautin kengänpurijan ja kaksi muuta pääsi finaaliin.

Toinen oli vaaleampi ja nallemaisempi isoine tassuinen ja toinen hieman tummempi ja pienempi söpöläinen. Lopulta päädyin vaaleampaan sen teddykarhuolemuksen, isojen tassujen ja naaman nuolemisen perusteella. Se oli Maissi <3

Maissi on Terra di Siena Champagne Rose. Isä Baron ja äiti Flavia. Laitan virallisen kuvan Maissista, kunhan sellainen saadaan napattua kiireisen elämän keskellä ;-)

Ruusupuutarha

Kun päätyy Malagan härkätaisteluareenalle ja kävelee siitä vanhaan kaupunkiin, kannattaa reitti laittaa kulkemaan ruusupuutarhan läpi. On sopivasti matkalla ja aivan ihana! Nyt toukokuun alkupuolella kaikki ruusut olivat täydessä kukassa. Huumaavaa tuoksua odotin enemmän, mutta se on varmaan siellä ennemminkin aamulla tai illalla kuin keskipäivällä. Suositeltava pikku läpikulkukohde.

Keltaisia, puolikkaan pään kokoisia ruusuja.

Vaaleanpunaisia.

Lampi kultakaloineen.

Ruusunnuuhkija.

Väriloistoa.

Lisää pinkkiä.

Hevonen. Tai oikeastaan kohteena tuo ihana sininen puu. Täällä
on tuo mikä lie puu ihanassa kukassaan tosi monessa paikassa.
Tekee ihanat pienet, parin sentin mittaiset siniset kellokukat.

La Plaza Gastronomia

Olin kuullut, tai lukenut oikeastaan jostain, että Malagan härkätaisteluareena on Malagalaisten herkkujen käytössä päivinä, jolloin ei olet taistelua. Ystäväni olivat täällä kylässä ja Malagapäivän kohteeksi sopikin kyseinen areena. Tosin, en muistanut aukioloajoista muuta kuin, että paikka aukeaa klo 12. Nyt jälkikäteen pystyin paremmin googlettamaan, mikä paikka oikeasti on. Ja aukiolo tosiaan on alkaen klo 12, loppuen klo 00. Paikkaa kutsutaan La Plaza Gastronomia.

Malagan härkätaisteluareena itsessänkin on hieno. Sinne pääsee tutustumaan samaan aikaan, ihan arenalle asti.

Härkätaisteluareena. Itseasiassa aina ihmetelen, ettei arena itsessään
ole kovin suuri. Tässä kuvassa näyttää isommalta kuin on.

Upeasti koristellut puurakenteet.

Areenalta löytyi 24 tiskiä erilaisia herkkuja. Juomia ja ruokia. Tosin, paikallisena ja jopa tursiteillekin hintataso on kova verrattuna muuhun. Pieni leipä maksoi 5 euroa, joka paikallisiin hintoihin verrattuna on kova. Me päädyimme vaan ihastelemaan. Juustoa olisin varmsti ostanut mukaan, mutta hellepäivä esti tuon haaveen. Hyvä syy mennä ehkä toistekin käymään.

Kalliit ihanat leipäset.

Cheese!! Queso!!

Ihanan näköisiä tapaksia.

Oli siinä herkkua monenlaista.

Viinejä ja oluita.

Terra di Siena

Juu, en mennyt Italiaan välillä vaikka vähän otsikko Italialta vaikuttaa. Jo syksyllä surffailin kultaisten noutajien nettisivustoja. Päädyin espanjalaiselle noutajayhdistyssivulle. Sieltä taas kultaisten noutajien kasvattajalistalle. Katsoin, että onpa kiva nimi Terra di Siena ja klikkasin. Kas kummaa, kasvattaja asuu samalla kylällä, johon tammikuussa muutan. Kohtalo?

Talvella ja keväällä tapasimme sovitusti koirarannalla ja kävin tutustumassa hänen kotiin ja kenneliin. Karvin kennelistäkin kuulin ihan hyvää kasvattajasta tai ainakin vinkkiä siitä.

Kasaantuvat noutajat.

Viikko sitten kävin taas kyläilemässä ja katsomassa ihania neljä viikkoisia pentuja. Voi sitä tuhinaa, kun niitä yhteensä vipelti 12 kappaletta. Ja muuten siellä juoksentelee 13 isoa kultaista noutajaa ja yksi pelastettu galgo. Eli hylätty ratavinttikoira. Hyvä noutajien juoksuttaja.

Nöf nöf pikkutyttö.

Hymynaama syö kinttua.

Pikkukasa.

Unikasa.

Aivan ihana paikka! Koirilla iso piha juoksettavana. Niiiiiin kaunis espanjalainen talo. Niiiin mukavat ihmiset. Ja koirat niin trimmissä, toisin kuin joku karvakasa. Ja ihana saada täältä kultsuystäviä!

Hätä hätä hätävilkut

Hätävilkut on täällä Espanjassa hyvin käytettyjä. Taitaa olla enemmän käytettyjä kuin tavalliset vilkut. Niitä ei pahemmin harrasteta.

Autoja näkee parkissa keskellä tietä tai kielletyillä paikoilla hätävilkut päällä. Siinä niiden tehtävänä tietenkin on kertoa, että kuski ei ole kauaa pois.

Mutta oikeasti ne on hemmetin käytännölliset liikenteessä. Kun ajaa ruuhkaisella nelikaistaisella 8-kympin tiellä ja siihen liitytään liittymistä, jossa ei ole liityntäkaistoja, saattaa liikenne välillä lähes pysähtyä yllättäen. Tai sitten tiellä on yhtäkkiä pyörä, joka kuljettaa jotain leveää tarakalla. Kaistaa pyörälle ei ole, joten se pitää ohittaa toista kaistaa apuna käyttäen. Eli liikenne lähes pysähtyy taas yllättäen.

Täällä on jarrun kanssa saman aikaisesti tapana pistää hätävilkut päälle. Toimii todella hyvin. Jarruvalojahan näkee liikenteessä koko ajan eli aivot ei enää rekisteröi helposti, mitä jarruvalo tarkoittaa: hieman hiljentämistä vai paniikkipysäytystä. Mutta kun samalla syttyy hätävilkut tajuaa heti, että jarrutus on tiukka. Omakin käsi hakeutuu välittömästi jo hätävilkulle.

Kätevää! Tästä olisi hyötyä Suomessakin, kun liukkaat kelit taas yllättävät syksyllä.

Kuvaa ei ole, eipä oikein jarrun ja hätävilkun lisäksi ehdi enää puhelinta kaivaa :-D

Feria Internacional de los Pueblos

Eli kansainvälinen Feria Fuengirolassa järjestettiin menneenä viikonloppuna, tai oikeastaan 29.4.-4.5.
Ferioilla Peña:ssa ovat esillä eri maiden ruokakulttuuria ja muutakin kulttuuria.

Ystäväni oli tyttärentä kanssa täällä pidennetyllä viikonloppureissulla. Aika kului paljon tallilla hevosten kanssa, shoppailemassa ja ihan vaan katsellessa maisemia. Sunnuntaina kävimme sitten tutustumassa paikalliseen Feriaan.

Liput näyttivät missä mikäkin maa esiintyy.

Syksyllä oli Fuengirolan isot Feriat, joista kirjoittelin lokakuussa. Silloin paikalla oli paljon hevosia, jotka nyt puuttuivat. Tivoli kyllä oli paikalla. Lisäksi tosiaan paljon ruokaa ja lisäksi vielä ostosteltta, joka oli täynnä ihan hyödyllistä ja kivaa tavaraa. Ihan pelkkää krääsää ei onneksi ollut.

Ei hevosia, mutta kameleita.

Jotkut maat näkyivät hyvinkin värikkäästi.

Tunnelma oli myös paikalla. Hieman erilainen kuin syksyllä, mutta tosi hyvä tunnelma kuitenkin. Perinteinen on aina perinteistä, mutta kansainvälisyydessä on omat puolensa. Ja varsinkin herkkusuille maistuin Argentiinalaiset lihalla täytetyt sämpylät. Ja Brazialaiset mansikka margaritat tai sen tapaiset.

Ihanien grillien tuoksu.....NAM!

Casabermeja

Jardin de Botanicosta jatkoimme matkaa lounaspaikkaa etsien. Reitti oli selkeä eli ajetaan Montes de Malagan ympäri ja katsotaan, mitä matka eteen tuo.

Ajoimme puolisen tuntia ja vastassa oli kylä Casabermeja. Olimme katsoneet kyllä kartasta, että siinä on kylä ja päätimme etsiä lounaspaikan.

Kylä näytti hyvin paikalliselta ja todella viehättävältä. Risteyksessä oli pari opastetta ravintoloihin. Ensimmäisessä käytiin ja se olikin merkitty jo ovessa sellaisilla tarroilla, että epäilin arvokkaaksi. No ei tietenkään Suomen hinnoissa, mutta pääruoka silti lähempänä kahta kymppiä. Eli paikalliselle kallis! Eikö ulkona pystynyt siinä syömään.

Kylän kirkontorni.

Pari tapaspaikkaa heti parkkipaikan vieressä.

Näkymää vuorille.

Siirryimme eteenpäin ja löysimme toisen ravintolan. Siellä olikin ihmisiä enemmän. Ja kiva terassi. Ruokalistakin oikein hyvä. Mitään odottamatta, söin itseasiassa parhaan täällä syömäni ruoan siellä. Voi siis todellakin suositella vaikka sunnuntaiajeluksi!

Ravintola El Puerto.

Niin hyvää rosada-kalaa! Ja friteerattua munakoisoa sekä
uunissa tehtyjä perunoita.

Kahvinen flan ja kasa kermavaahtoa. NAM!

Lisää vuorimaisemaa.

Tämä näytti olevan paikan pääkatu.
Rauhallista siestan aikaan

Matkan oli tarkoitus jatkua tästä vuorille. Kuitenkin käännyimme tässä kohden takaisin Benalmadenan Xanit sairaalaa, koska äitini aamulla ilmaantunyt rytmihäiriö ei ottanut korjaantuaakseen. Eli road trip sai erilaisen päätöksen, mutta teema toteutui, ei tiedetä mihin
päädytään. Äitini rytmi korjaantui sairaalassa ja voi ihan hyvin taas! Ei hätiä mitiä. Olipahan sekin kokemus. Btw. päivää ennen automurtoa.

Jardin de Botanico La Conception

Eräänä perjantaina kun äitini oli täällä oli tarkoitus lähteä ystäväni Sirpan kanssa road tripille. Ensimmäinen kohde oli mietitty Jardin de Botanico Malagassa. Olin nähnyt sieltä kuvia ja kuullut, että on näkemisen arvoinen puutarha. Koiratkin olisivat olleet tervetulleita, mutta Vilja jäi ystävälle hoitoon, kun luvassa oli lämmin päivä.

Puutarhalta oli tarkoitus jatkaa ja kierää Montes de Malaga. Haaveena oli vaan löytää kivoja pikkukyliä. Ja juustoa Montes de Malaga alueelta. Olin kuullut ruokakursseilla, että siellä tehdään todella hyvää juustoa!

Päädyimme siis puutarhaan, johon google maps hienosti opasti. Parkkipaikkoja ei ollut liikaa, mutta olimme niin ajoissa eikä päivä muutenkaan ollut lainkaan ruuhkainen. En tiedä sitten ruuhka-aikaan, kaduille ehkä mahtuu.

Tässä sitten kuvashowta alueelta.

Portista sisään puutarhaan. Sisäänpääsy 5,20 € ja eläkeläisäiti 3,10 €.

Maalattu kaakelikartta alueesta.

Upeasti tien päälle kaareutuvat suuret puut.

Museoaluetta. Sisälle tuohon ei päässyt.

Punaisia kukkia, ei ollut ihan vielä paras kukkakausi. Ehkä nyt
toukokuussa olisikin.

Palmukuja. Olikohan niin, että maailmassa on 2000
palmulajia. Kaikki eivät siis kookospalmuja.

Punainen kukkapuu. Hortonomien unelmapaikka!

Maiden omalla alueella. Moni maa oli saanut oman
paikan ja siinä kasvoi siltä kotoisin olevia kasveja.

Casa Palacio sisältä. Yhdessä huoneessa oli museo,
mutta ei ollut tuolloin auki.

Casa Palacio ulkoa, hienossa kunnossa.

Opastaulut oli kaikki kaakelimaalauksia.

Ihana katos, missä kukat olivat valitettavasti juuri kukkineet. Sinisiä
isoja kukkia olisi ollut täynnä.

Valtavan korkeita puita, joista ei kuvassa tietenkään saa käsitystä.

Kaktusalue. Ihania kun kukkiavat juuri!

Käsittömätöntä, miten kukat osaavat tehdä tuon ympyrän. Ihan
kuin joku olisi ne siihen laittanut. Joku ihminen.

Hattivattikaktukset.

Pieni huvimaja korsiteltuna liinoilla. Ja nuorella parilla.

Upeat maisemat kohti Montes de Malagaa. Niin vihreää vielä!

Upea lila kukkaseinämä.

Matja jatkui.

Tästä sitte starttasimme kohti Montes de Malagaa ja tarkoituksena oli löytää kylä, mistä saa lounasta. Siitä sitten seuraavassa.