Tramboliini

Niin siinä sitten kävi, että tuuli tempaisi trambolinin naapurin pihalle. Onneksi korjausmiehet tulivat heti seuraavana aamuna tarkistamaan vahingot ja kaikki korjattu.

Tramban uusi hetkellinen sijanti.

El viento

Eli tuuli. Costa del Sol on kuuleman mukaan ollut aiemmin Costa del Viento. Turistien vuoksi tuuli on muutettu auringoksi. Tuuli on täällä kyllä näin talvella pysyvä luonnonelementti. Tuulee aina. Se tuuleeko kovaa vaihtelee. Tänään on ollut mulle kovin tuuli koskaan.

Olen tällä hetkellä koira ja talovahtina Hannan perheen kotona. Päivä oli ok, mutta iltapäivällä alkoi tuuli. Lähdin koirien kanssa lenkille ja portin kohdalla katsoin ja totesin, että jaahas, porttia ei tarvitse avata, aidasta puuttuu palanen. Tuuli oli repäissyt metalliaidan irti. Ja myös toisesta kohtaa. Trambolini elää omaan heiluvaa elämää ja jännityksellä odotan, lähteekö se purhelaivaksi Välimerelle vai pysyykö paikallaan. Edellinen myrsky oli jo tehnyt sille tuhojaan.

Kätevä kulkureitti, kun aita on poistunut paikalta.

Tuulet saattava olla todella paikallisia. Voi olla, että omassa kodissani ei tällä hetkellä tuule lainkaan. Tuulen suunnasta riippuen, vuoret saattaa blokata jotkut paikat. Koiralenkillä yhdessä kohtaa oli ihan mukavan lämmin, kun vuori halkaisi tuulen.

Toisella kohtaa ei sitten ollenkaan ollut mukavaa. Tuuleen tottumattoman Vilja-koiran kylki toimi hyvin purjeena. Koira lähti sivuliirtoon kohti jyrkkää reunamaa. Meni ihan banaanina. Itsekin menin hieman tuulen mukana. Hieman matalammat koirat ja tuuleen tottuneet Frida ja Jeppe pysyivät hyvin massa. Fridan tosin otin myös hihnaan, ettei pikkuisena lennä taivaan tuuliin. Selvittiin kuitenkin kotiin ja nyt odotetaan korjausmiehiä pistämään aidan paikalleen.

Tuulen tuivertamat.

Tuulet ovat täällä ärsyttäviä. Tällä hetkellä ei autolla uskalla oikein lähteä tielle. Tässä kohden on vielä tuulivaroituskyltit. Eli saattaa hyvin tempaista sivuun. Pikkuteitä kyllä uskaltaa, mutta sitten voi joutua mahdollisesti väistelemään lentäviä esineitä. Kun ei ole ihan pakko lähteä mihinkään, on parempi pysyä kotona ja odottaa tuulen laantumista.

Tuulet saavat myös hepat pörhäköiksi ja eli haittaa myös harrastuksia. Tosi kovalla tuulella tunteja perutaankin.

Onneksi nämä tuulet täällä ei tarkoita harmaata, kylmää ja pilvistä. Lämpö ihan ok ja aurinko paistaa lähes kirkkaalta taivaalta. Eli ei mikään suomalainen syysmyrsky.

Koiranaapuri

Toisessa suunnassa on niin ihana heppanaapuri. Ja toisessa ihan kamala koiranaapuri. Tai koirassa ei välttämättä niin vikaa ole. Omistajissa enemmänkin.

Täällä tapaa kaikenlaista. Suomessa ihmiset noudattavat sääntöjä. Täällä niitä oikaistaa eikä aina välitetä. Ja eläimet on erilaisessa asemassa, mihin itse on tottunut. Tosin tilanne paranee, mutta hitaasti. Siitä kaikkien tietämä esimerkki espanjan kulkukoirista, joita suomalaisetkin yrittää pelastaa. Kyllähän kulkukoiria näkee, itse en onneksi vielä kovin moneen ole törmännyt. Kyllä sitä joutuu katsomaan vaan muualla, kaikkia ei voi pelastaa. Ja koko pelastustouhusta on monta mielipidettä.

Joka tapauksessa, koiria siis pidetään hyvin eri tavalla. Osa pitää perheenjäseninä, osa taas eläimenä, jonka voi jättää miten tahansa. Itselläni viereisessä talossa asuu koira päivät parvekkeella. Siellä se haukkuu suureen ääneet kaikki ohikulkevat. Aloittaa seitsemänjälkeen ja lopettaa ilta yhdeksän jälkeen. Vielä en ole kertaakaan nähnyt, että sitä vietäisiin ulos.

Siellä meille haukutaan, kun lenkille ollaan lähdössä.

Juttelin kerran yläkerran naapureiden kanssa, joilla myös koira. He näkevät kyseiselle parvekkeelle. Parveke on täynnä ulostetta. Koira parka siis ulkoilee vain ja ainoastaan parvekkeella. Sellainen lyhytkarvainen paimenkoira. Iso otus siis. Reppana. Tosin ei taida paremmasta tietää. Suomessahan olisi jo ilmoittanut eläinsuojeluun. Täällä homma vaan ei toimi niin. Valitettavasti. Täytyy seurata tilannetta, miten homma etenee. Ovat asuneet tuossa nyt noin kolme viikkoa.

Ja valitettavasti tuo ei ole varmastikaan pahinta, mihin täällä tulen vielä törmäämään eläinten kanssa.

Ihana naapuri

Meillä on ihana naapuri. Tai jos voi laskea, että naapuri on muutaman sadan metrin päässä. No on se, tavallaan eka asuttu talo yhteen suuntaan mentäessä.

Muutama viikko sitten näimme hepan laiduntamassa meidän vakkarilenkin varrella. Se oli kiinni vähän kuin koiran juoksuliinassa. Siinä se korvat hörössä maiskutti heinää.

Ensitutustuminen. 

Vähitellen uskalsimme lähestyä hepoa, kun se meitä niin kiinnostuneena katseli. Ja olipa ihana. Niin seurankipeä tyyppi että. Kaveri tuuppi turvallaan ja ihan selvästi halusi vaan seuraa. Viljaa vähän jännitti, mutta nyt jo uskaltaa hetken istua turvan uhkaavasti lähestyessä.

Söpöliini!! Niin kaunis tamma, voiko ystävällisempää olla!

Lähitaloissa asuu pari vuohi- ja lammaspaimenta. Heidän kanssaan kerran juttelin ja hevonen on heidän. Kiltti kuin mikä. Ja hyvässä kunossa. Kaikenlisäksi tunnistivat tallin, jossa käyn. Itseasiassa kaikki taitaa heidät täällä tuntea :-) Varsinkin, kun perheessä on eläinlääkäri. Joka tapauksessa, tämän naapurin hepan varsa on ollut tallilla jossa käyn. Maailma on pieni. Ja mun espanjantaito yllättää itseni välillä. 

Tuulinen kaverikuva

Vähän vielä jännittää

Nyt on sitten lenkillä porkkanat mukana ja tyyppi saa herkutella. Viimeksi kun mentiin, heppa vielä hirnahteli, kun tunnisti meidän <3 Taidan napata sen parvekkeelle joku kerta <3

Espanjalaista ei kun aasialaista

Ruoanlaitto on siis iso juttu mulle. Siitähän löytyy myös toinen blogini. Kalaa ja äyriäisiä opeteltiin juuri tekemään, mutta kaikki wokkiruoat on ihania, kun saa vihannekset ja ravut niin helposti. Ja ne ovat niin hyviä. Aasialaista on vaan mahdotonta tehdä ilman tiettyjä raaka-aineita.

Suomessa on tottunut aika hyvälle, että oikeastaa joka kaupasta löytää ainakin perusaasialaiset. Isoimmista kaupoista jo erikoisuuksiakin. Juu, täällä ei. Isommasta hypermarketista saattaa löytää about peruskamat: kookosmaito, chilikastike, sushikamat. Mutta esim. kalakastike on jo aika mysteeri.

Onneksi törmäsin netissä aasialaiseen ruokakauppaan ja lähdin sen etsimään eräs päivä. Google Mapsista osoite ja menoksi Fugen keskustaan. Menin kartan mukaan, mutta tajusin sitten etsiessäni, että osoite oli kaupan takaovelle. Tavallaan ihan loogista, Espanjassa. Itse kauppa oli talon toisella puolella. Pääasia, että löytyi. Hyvä kauppa olikin ja sieltä löytyi kaikki tarvittava ja enemmänkin. Omistajana Intialaisia, joten intialaispainotteista ehkä. Mutta kaikki muukin löytyi. Hmmmm...pitäisivätköhän ne intialaisen kokkikurssin...

Paikka löytyy Fuengirolasta, Xanit lääkäriasemaa vastapäätä bussikadulla. Netistä löytyvä osoite on siis takaovelle :-D

Fafa foods

Tuoreita yrttejä olisi vielä saanut olla, lähellä onneksi kauppahalli.

Kaikki mahdolliset mausteet ja kastikkeet.

Ruusuvettäkin, sitä muistan, että johonkin ohjeeseen sitä tuli :-)

Aika lähellä sijaitsee kuulemma kiinalaisten pitämä ruokakauppa. Ehkäpä sinne myös seikkailulle. Jossain pikkukadulla bussiaseman lähellä. Ihan kelpo ohjeistus :-)

Sänkykamari

Astutaanpa makuuhuoneeseeni. Tai makuuhuoneeseemme. Mun ja Viljan.

Huomioi ruma valkoinen lipasto vasemmalla. Mutta huomioi enemmän
auringonpaiste ulkona. 

Makuuhuoneeseen tullaan pienestä välitilasta, jolla ei ole mitään virkaa. Makuuhuoe on ns. Master bedroom eli huoneessa on oma kylppäri. Siitä sitten erikseen. Täällä on selvästikin tapana, että kylppäreitä on yhtä monta kuin makkareita. Tavallaan ihan kiva idea. Tämän varmaan ymmärtää moni, jolla on teini-ikäisiä kotona. Mustakin on kiva, vaikka asuu yksin, että vierailla on sitten oma kylppäri. Heh, mikään ei ole täydellistä, mutta palataan vielä siihen tulevassa kylppäripostauksessa enemmän.

Takaisin makkariin. Makkarissa on siis sänky, johon mahtuisi kaksikin, mutta eipä jonoa ole ollut. Tai ainakin vartija on aika...ööö...hmmm...valikoiva :-)

Muuten oikein kiva, mutta lamput, noi lamput. Ja verhot saavat
kokea vielä jonkinlaisen muodonmuutoksen.

Kalustesarja on samaa kuin ruokapöytä ja iso senkki eteisessä. Ihan ok. Niiden lisäksi on kamalan rumat kaksi pikkulipastoa tai yöpytää jostain 90-luvulta. Tai Suomen trendeissä 90-luvulta. Ne pitäisi raahata varastoon kuin suinkin saa aikaiseksi. Ja nuo oranssit lamput, voiko rumempaa enää olla?

Säilytystiloja on vähän. Siis hirvittävän vähän! En tajua, miten näissä 90 neliössä voi asua enemmän kuin yksi ihminen. Tai ainakaan kahden ihmisen tavarat ei tänne mahdu. Onnettomat kaapit on jo mun tavaroista täynnä. Sängyn alla on jo Ikea-keikalla haettu säilytyslaatikoita lakanoille ja pyyhkeille. Sama ongelma joka huoneessa. Aivan onnettomat säilytystilat.

Huoneesta saa oven auki suoraan terassille. On se vaan ihanaa. Sängyssä maaten näkyy Välimeri. Ei oikeastaan haittaa. Oven eteen saa laskettua metalliverhon, joka toivottavasti kesällä estää pahimman paahteen. Ainakin pimentää hyvin.

Kohta tästäkin pääsee nauttimaan, kun saadaan kevät tänne!

Viljakin nukkuu tietenkin makuuhuoneessa. Sille on lainassa Fridan ja Jepen sänky. Laitan sängyn viereeni nätisti, mutta Viljalla on oma käsitys miten sängyn pitää olla. Siinä se kuitenkin viihtuu hyvin. Jää nukkumaan omaan sänkyynsä, kun lähden kotoa. Takaisin tullessa mun sängyn päiväpeitolla on kuoppa, karvoja ja valkoinen väri muuttuu päivä päivältä harmaammaksi. Joku siis viihtyy myös sängyssäni. Onneksi aurinko kuivattaa nopeasti pestyn päiväpeiton.

Mun näkemys, miten koiran täytyisi nukkua mu vieressä.

Koiran näkemys sängyn paikasta ja siinä mitään
pehmusteita tarvita.

Kalaa ja äyriäisiä

Tervetuloa suomalaiseen kouluun!

Fuengirolassa toimii täällä asustavien suomalaisten iloksi kansanopisto tai sen tapainen Sofia-opisto. Se järjestää erilaisia kursseja ja harrastusmahdollisuuksia jumpista retkiin. Itse olen kiinnostunut tietenkin ruokakursseista. Syksyllä löysin opiston esitteen, mutta olin auttamattomasti myöhässä kalan ja äyriäisten käsittely -kurssista. Vuodenvaihteessa tajusin olla hereillä ja sain ilmoittauduttua ajoissa helmikuun kurssille.

Ja se on nyt takana. Todella hyvä kurssi! Opettaja on suomalaisen koulun kokki ja ollut lähes 20 vuotta tällä eli tuntee paikallisen ruokakulttuurin. Kävimme läpi paikallisia kaloja ja niiden käsittelyä.

Espanjalaiset ovat kovia syömään kalaa ja äyriäisiä, ja syövätkin sitä keskimäärin 500 g viikossa per nenä. Espanjalla on iso kalastuslaivue, joten kalastus on iso elinkeino varsinkin rannikolla. Sinisimpukoiden kasvatuksessa Espanja on johtava maa.

Kalat ja simput ja muut herkut odottavat.

Pitkä ja punainen rosada kala päätyi mun käsiten kautta pataan. Muut
kalat ovat alimmaisena rorada ja ylimänä lubinat.

Marketeissa kalat myydään kokonaisina ja perkaaminen tapahtuu asikkaan valitessa kalansa. Las tripas tarkoittaa ilman sisälmyksiä. Helpointa on ehkä pyytää kokonainen kala Al horno eli uuniin. Espanjalaiset eivät hienostele, joten fileointi täällä ei ole kovin tunnettua. Eli jos pyytää fileoimaan,  saattaa tulos olla aika erikoinen. Eli fileointi kannattaa osaavan tehdä itse.

Andalucia ja koko rannikko länteen asti on friteeratun kalan aluetta. Tästä ei kannata säikähtää. Se ei tarkoita taikinakuoressa olevaa kalaa vaan taidokkaasti oikean lämpöisessä öljyssä kuumennettua jauhotettua kalaa. Eli ei mitään suomalaisen kiinalaisen ravintolan frittikatkarapuja. Pikkukalat pyöritettään vain jauhoissa. Johonkin tehdään isompikin taikina, mutta sijjoinkin kaikki ylimääräinen pyyhitään pois.

Munakoison friteeraus menossa.

Friteerattua munakoisoa, taikinassa olutta. Tarjoiltiin
tumman siirapin kera.

Mustakalarenkaita, ehkä parhaita, mitä olen syönyt.

Friteerattuja pikkukaloja. Ei bocerones, jotka ovat tulleet
mun suosikeiksi!

Tärkeimmät mausteet ovat oliiviöljy ja valkosipuli. Niitä on lähes joka ruoassa. Seuraavana tulee varmasti sitruuna ja valkoviini. Kyllähän noista herkkuja syntyy. Missään ruoassa kurssilla ei käytetty kermaa eikä voita eikä myöskään tehty erillistä hiilarilisuketta.

Ruoanlaitto tapahtui pienissä ryhmissä, pareittan tai yksin. Kaikki sai valita haluamansa ruoan. Minä tein parini kanssa Rosada a la Vasca ja Jibia con habas. Eli rosada kalaa baskimaalaisittain ja seepiaa härkäpapujen kera. Näistä tulee ohjeet kyllä ruokablogin puolelle, kun ne kerran itse saan tehtyä. Ja varmasti teen, oli niin herkkua. Ensimmäinen ohje on alunperin merluzasta, mutta sitä ei ollut saatavilla.

Rosada a la vasca työn alla menossa uuniin.

Seepiat oliiviöljyssä paistumassa.

Lähes valmista seepiaa härkäpavuilla. Herkkua!

Muut ryhmät tekivät ihania vuokaruokia, friteerasivat kalaa ja kasviksia, tekivät paprikakastiketta valkoiselle kalalle, suolakuoressa paistettua kalaa, rosmariinilla savustettua kalaa ja erilaisia simpukoita. Ihanaa oli oppia käsittelemään erilaisia mustekaloja: seepiaa ja kalamaresta.

Näin puhdistetaan kalamares.

Simpukkavalikoima ja niidenkin keitto on nyt hanskassa.

Kalapadat ovat suosittuja, kun niihin voi laittaa minkä tahansa päivän
kalansaaliin eli mitä sattuukaan pyydykseen jäämään.

Tässä edellinen valmiina eli Zarzuela. Nousi mun ykkössuosikiksi.

Rosmarinilla savustettua suolakalaa. Samalla tekniikalla voi savustaa
vaikka katkarapuja. Ihan riittää pelti, hella, folio, rosmariini ja kala.

Gratinoidut sinisimpukat, myös silmänruokaa.

Suolakuoressa paistetun kalan esiinkaivuu.

Kurssi kesti neljä tuntia. Tietenkin espanjalaisittain oikeasta reilu puoli tuntia enemmän. Innoistuimme pöydässä puhumaan yleisesti espanjasta, koska kaikki sielä olivat alueella muutamasta kuukausista useimpiin vuosiin. Ja korka ollaan espanjassa, ruoan kanssa tarjottiin viiniä.

Herkut katettuna

Eikä muuten tarvinnut syödä enää muuta sinä päivänä.

Huippukokkien työn tulokset.

Kurssi oli niin hyvä, että ilmoittauduin jo parin viikon päästä olevalla tapas-kurssille. Toivottavasti siellä on vielä tilaa!

Olohuoneeni, por favor

Kuljetaanpa eteenpäin asunnossani. Eteisestä astutaan seuraavaksi olohuoneeseen. Olohuone alkaa ruokailutialla. Ruokailutilaan kuuluu ruokapöytä, joka on samaa kalustesarjaa kuin iso senkki sekä makuuhuoneen kalusteet. Ihan kiva, että on samaa sarjaa kuitenkin. Espanjalaisaiheiset taulut seinällä. Itse en valitsisi ruokailuryhmää enkä tauluja. Mutta ovat ihan siedettävät. Kerran olen tuossa syönyt, kerran tehnyt kouluhommia. Sohva on enemmän mun juttu.

Naapuritalon asunnossa, jota kävin katsomassa, joka ehti mennä muille, oli keittiö ja olohuone yhdessä. Se oli itseasiassa kivempi, mutta aina ei voi voittaa.

Suuri ruokahuoneeni

Sitten kun kääntää nenän toiseen suuntaa, avautuu olohuone. Olohuoneessa on kaksi nahkasohvaa. Kolmen istuttava ja kahdenistuttava. Värimaailma musta-puna-valkoinen. Ei taaskaan tyyliäni, mutta menettelee. Tykkään punaisesta ja valkoisesta. Taulut ovat myös vahvasti punaisia. Ehkäpä kesää kohden voisi hankkia toisen maton ja muutaman vaaleamman tyynyn. Tuo pöytälamppu tuolla päädyssä. Ihan kamala!! Osanssi jalka ja valkoinen varjostin. Hirvitys! Kun inspiraatio iskee, ne saavat mennä varastoon ja käyn vaikka Ikeassa. Tosin tuota en ole käyttänyt koskaan eli ehkäpä vaan tuon varastointi riittää.

Tuossa sohvannurkassa tulee vietettyä näin talvella aikaa.

Sohvaan vastapäätä on tietenkin telkkari. Telkkaripöytä on lasinen ja musta. Hirveä. Mulla on muutenkin vihasuhde kaikkiin tv-tasoihin. Tuo on nyt vaan kestettävä. Telkkarista tulee kyllä ohjelmaa, mutta Yle Areena ja Netflix on kyllä enemmän käytössä. Leffoja voisi välillä katsoa, mutta en vielä ole edes etsinyt, löytyisitkö jostian telkkariohjelmat. Toki telkkarista ne näkee, mutta kun ei jaksa sitä varten pistää päälle. Laiskuuden huippu!

Olohuoneest avautuu ovi parvekkeelle. Ja kuten näkyy, kaltereiden takana ollaan. Ja kolmen lukon. Ja varashälyttimen. Jos joku tulee siitä sisälle, on hän vaivaa joutunut näkemään. Kiva kun koiruuskin pääsee kulkemaan edestakaisin. Tosin tätä kirjoittaessa tulee talvi ja +13 asteen säät takaisin. Ehkä muutaman viikon päästä taas voidaan nauttia partsista.

Verkot kävi persukoneessa ja ovat nyt kivat. Niissä oli tuplaverhot ja valkoisten lisäksi oli vaaleanvihreät valoverhot. Ne ovat nyt kaapissa.

Ihana aurinko tulee olkkariin

Saa nähdä, mikä huone pääsee seuraavana esittelyyn. Vielä niitä riittää pari. Kunhan saa taas kuvia lisää napsittua. Makkari voisi olla, mutta siellä myös hieman "verhoissue" vielä päällä. Keittiö voisi ollakin jo valmiina kuvaustähdeksi.