Meillä on ihana naapuri. Tai jos voi laskea, että naapuri on muutaman sadan metrin päässä. No on se, tavallaan eka asuttu talo yhteen suuntaan mentäessä.
Muutama viikko sitten näimme hepan laiduntamassa meidän vakkarilenkin varrella. Se oli kiinni vähän kuin koiran juoksuliinassa. Siinä se korvat hörössä maiskutti heinää.
 |
| Ensitutustuminen. |
Vähitellen uskalsimme lähestyä hepoa, kun se meitä niin kiinnostuneena katseli. Ja olipa ihana. Niin seurankipeä tyyppi että. Kaveri tuuppi turvallaan ja ihan selvästi halusi vaan seuraa. Viljaa vähän jännitti, mutta nyt jo uskaltaa hetken istua turvan uhkaavasti lähestyessä.
 |
| Söpöliini!! Niin kaunis tamma, voiko ystävällisempää olla! |
Lähitaloissa asuu pari vuohi- ja lammaspaimenta. Heidän kanssaan kerran juttelin ja hevonen on heidän. Kiltti kuin mikä. Ja hyvässä kunossa. Kaikenlisäksi tunnistivat tallin, jossa käyn. Itseasiassa kaikki taitaa heidät täällä tuntea :-) Varsinkin, kun perheessä on eläinlääkäri. Joka tapauksessa, tämän naapurin hepan varsa on ollut tallilla jossa käyn. Maailma on pieni. Ja mun espanjantaito yllättää itseni välillä.
 |
| Tuulinen kaverikuva |
 |
| Vähän vielä jännittää |
Nyt on sitten lenkillä porkkanat mukana ja tyyppi saa herkutella. Viimeksi kun mentiin, heppa vielä hirnahteli, kun tunnisti meidän <3 Taidan napata sen parvekkeelle joku kerta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti