Täällä ollessa, tällä hetkellä on tavara menettänyt merkityksensä. Asun pienessä yksiössä, joka on valmiiksi kalustettu ja jossa on välttämättömät astiat olemassa. Pari lautasta, pari lasia ja pari kahvikuppia. Vähän jopa eri paria. Itse ostin täydennyksenä muutaman euron kahvimukin hypermarketista ja pari juomalasia parilla eurolla Zara Homesta. Ja veitsen ja kattilan. Ihanan mutteripannun kahvia varten sain tupaantuliaislahjana. Näillä on pärjännyt hyvin.
Lakanat ja pyyhkeetkin olisi löytynyt talon puolesta, mutta ne taas ovat lainassa ystäviltä. On jotenkin mukavampi, että kuka tahansa ei lakanoissani ole nukkunut. Muuten oleen kotiin ostanut huonetuoksun ja kaksi sohvan tyynynpäällistä. Muuta ei tarvitse.
Samaan aikaan mietin kotiani Suomessa. Joka on puoliksi pakattu muuttolaatikoihin ja puolet pitäisi vielä pakata. En edes muista, mitä muuttolaatikot sisältää. Miten paljon turhaa ihminen oikein vuosien aikana kerää ympärilleen. Olo on suurinpiirtein, että tavarat kasaan, bensaa ja tulitikkku perään. Montaa asiaa en varmasti kaipaisi. Ainakaan montaa asiaa en tarvitse.
On tietenkin tavaroita, mitä ei voi hävittää ja niillä asioilla on enemmän tunnearvoa kuin rahallista arvoa. Esimerkiksi isäni tekemä kipsitaulu, O-jengin tuhkaputelit ja Kiinasta tuotuja huonekaluja. Näistä en halua koskaan luopua.
Kun näin asuu muiden tavaroiden keskellä, huomaa sen, että tavarat eivät tee onnelliseksi. Toki ne tuovat pieniä ilonhetkiä, kun ne paikalleen asettaa, mutta loppupeleissä se onnellisuus tulee ihan jostain muualta.
Tämänlainen asuminen jatkuu nyt elokuun loppuun asti. Saa nähdä, miten mieli muuttuu tämän ajan aikana. Lupaan kertoa, tuleeko kuitenkin ikävä Iittalan viinilaseja, Tuplakuplaa ja Ghost-tuolia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti