Kun kotiportista kävele pari sataa metriä, on ihan maaseudulla. Vilja saa olla vapaana lähes koko ajan kotiportilta asti. Autoja kyllä kulkee, mutta ne kuulee hyvin. Paitsi jos tuulee kuten tänään. Silloin on pidettävä otus hihnassa.
Lenkillä törmää myös paimeniin. Niillä on paimenkepit ja vuohet kulkevat ympärillä. Vilja ilme oli aikamoinen, kuin kaksi kertaa sen kokoinen vuohi tuli 10 metrin päähän tuijottamaan. Vilja jopa haukahti. Tais vähän jännittää. Jos askeleenkin olisi vuohi ottanut kohden, olisi prinsessa rohkea ottanut pari nopeaa askelta toiseen suuntaan. No, tottuu niihin varmasti, kun tuossa ihan lähellä asuvat.
Tästä siis noustaan vaan ylöspäin vuorelle. Kun vartin on noussut, on maisemat henkeäsalpaavat. Välimeri avautuu toisella puolella ja toisella puolella vuoret. Näkyy pitkälle. Ja siinä välissä näkyy asuinalueita ja taloja. Saa nähdä kuinka kauan menee, että turtuu tuohon.
Seuraavasta viikosta tulee superkiireinen. Opinnäytetyön esittely on 26.1. ja siihen mennessä pitää vielä kirjoittaa tiivistelmät kahdella kielellä ja tehdä itse powerpoint-esitys. Ja sen lisäksi täytyy tehdä kurssitöitä. Onneks on vuoret, johon pääsee stressinpurkuun. Stressi on kuulemma kielletty aurinkorannikolla. Lisäksi tänään juttelin yhden Malagan yliopiston proffan kanssa, jos menisi yhden kurssin suorittamaan sinne. Katsotaan, miten Suomen koulu hyväksyy ajatuksen. Kunhan saan proffalta vielä sähköpostilla tietoa kursseita. Olisi ihan hauska mennä koulunpenkille :-)
Palataanpa vielä maisemiin. Ja iPhone ei anna minkäänlaista oikeutta maisemille. Tule itse katsomaan.
 |
| Auringonlasku #nofilter |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti