Tässä maassa on aika mahtavia vaellupolkuja noiden makeiden vuorien takia. Lähdettiin seikkailemaan pienen alkuselvityksen jälkeen Mijasin polkuja. Mitään selkeää kohdetta ei ollut kiikarissa, mutta tiedettiin, että polkuja siellä on useita ja yksi vanhan kaivoksen lähellä. Sinne siis auto ja kiipeämään. Ajantajusta ei ollut mitään hajua, mutta varmasti yli tunti kiivettiin ylöspäin. Polku oli helppokulkuista, varsinkin, jos ei olisi nilkkaa, jolla on aika vaikea kävellä tavallistakin mäkeä. Pohkeet oli kovilla ja välillä kiipesin sivuttain.
 |
| Matkalla ylöspäin männyt tuoksussa. |
 |
| Blondit vaeltamassa |
Vilja juoksenteli alussa kovaa vauhtia edestakas, mutta äkkiä vauhti hiipui. Päästiin vuorelle ja löysimme leveämmän tien, joka kiertää vuoria. Näkyy tänne mulle asti saakka pienenä viiruna vuoren yläosassa. Yritettiin tulla toista puolta kaivosta alas, mutta polkua ei löytynyt, joten alas samaa reittiä. Aikaa koko hommassa meni kolme-neljä tuntia. Aika hyvä iltapäivälenkki :-)
Maisemat on tientenkin ihan mahtavat. Sopii mun silmälle :-)
 |
| Kun oikein katsoo näkyy melkein mulle asti. |
 |
| Kun oikein katsoo, näkyy melkein Hannalle asti. |
Ja kyllä oli vaeltajat ansainneet Mijasissa pizzat ja oluet reissun jälkeen. Hieno paikka muutenkin Mijas, vaikka turisteja se paljon vetikin puoleensa.
 |
| Plääh, ei mitenkään anna kuvaa kylästä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti