Viikonlopun vaellus Manilvassa

Viikonloppu oli tosiaan taas retkeilyä ja tällä kertaa matka kulki Manilvaan. Ensin Vilja kävi kylpylässä, jonka jälkeen tulikin Espanjanolon ensimmäinen sade. Piti lähteä vaeltamaan ihan kylpypaikan vierestä, mutta ei auttanut, kuin ajella "kylille" ja odotella iltapäivän parempaa keliä. Sabillinas oli lähimimpänä ja siellä sitten päiväkahvit.

Iltapäivällä takaisin vaelluspaikalle ja ylöspäin kohti vuorta! Matkaa oli opastaulun mukaan noin kaksi ja puoli kilometriä. Tarkoitus oli nousta ylös ja laskea alas samaa polkua pitkin. Paikan nimi oli La Sierra de la Utrera.

Aika muinainen paikka

Ylöspäin kiivettiin välillä lohkareelta toiselle ja välillä oli selkeämpää polkua. Mä nilkkaongelmaisena kuitenkin selvisin ihan hyvin.

Kiveltä kivelle

Siellä myös kasvoi kasveja. Heh. Yllättäen. Ehkäpä pippuri, ehkäpä jotain muuta. Ja sitten jotain muuta, jota en maistanut.

Liekö pippuri?

Joku palmuhedelmä

 Viljasta on kehkeytynyt vuorikoira

Hieman ylempänä alkoi kuulua kilkatusta ja kalkatusta. Aikansa kun katseli ympärilleen, näkyi kummallakin puolella solaa vuohia. Eikä mitenkään helpossa paikassa. Itseasiassa mua hirvitti, että joku tyyppi siltä tippuu ja mä joudun sen todistamaan. No, onneksi niillä oli enemmän "hiking" -kokemusta kuin mulla.

Hyvin maastoutuneita tapauksia

Vaellusreitti kulki siis kanjonissa. Kummallakin puolella kohosi jyrkät rinteet. Muutamassa kohdassa oli kiipeilijöillekin laitettu muutamia koukkuja valmiiksi.

Kaukana siintää meri harmaana päivänä

Takaisin tullessa olikin sitten mun ensimmäisen ulkomaisen geokätkön etsintä. Ennen se ei mun välineillä ole ollut mahdollista, kun nettikäyttö ulkomailla maksaa turhan paljon. Nyt käytössä 3G ja tuollakin se toimi eli kätkön etsintään. Hieman joutui kiipeilemään ja melkein tuli luovutus, mutta purkki lopulta osui silmiin.

Eka ulkomaakätkö, total 46. Aloittelija.

En ole koskaan ollut mikään vaeltaja. Täällä maisemat vaan on niin upeita ja polut mielenkiintoisia. Ei pelkkää mäntymetsää :-) Ja vaellukset ovat muutaman tunnin mittaisia, joten ei ehdi kyllästymäänkään. Eikä yhtään huono, että muisti tuon geokätköilyn. Se on kiva lisä koko hommaan. Kätköjä näyttää täällä olevan aika paljon.

Koko vaellus kesti pari tuntia. Osa ajasta meni kyllä maisemien ihailuun ja osa tuon pikkuruisen kätkön etsimiseen.