Kotona taas!

Ja koti on Espanjassa!

Nyt on keskiviikko. Lento oli maanantai-iltana. Lento meni taas hyvin sekä itseni että Viljan puolesta. Näin jälleen kerran, että koira nostettiin koneeseen. Helpottava tunne. Tällä kertaa sillä oli kaverina keltainen ja musta labbis.

Pieni onnettumuus sattui lähdössä. Mietin check-in:ssä ääneen, että onhan kaikki häkin osat nyt pois matkalaukusta. Siis ovi, nippusitteet (oven varmistamista varten) ja ruuvit (kopan alaosan ja yläosan kiinnitystä varten). Otin nippusiteet pois matkalaukun taskusta, näin oven häkin osien päällä ja totesin, että ruuvit on aina käsilaukussa. Matkalaukut lähti ja lähdettiin viemään koiraa eteenpäin. Siinä oli sitten koira ja häkki punnittu, ja piti alkaa koota häkkiä. Se tunne, kun tajuaa, että ruuvit on myös matkalaukun sivustaskussa. Se ilme, joka virkailijalla oli. Onneksi näppäränä tajusin noin viidessä sekunnissa, että nippusiteillä saa osat kiinni toisiinsa. Ja hommat jatkui. Enpä muuten unohda toista kertaa. Urpo. Ei ihan parhaita hetkiä elämässäni.

Laskeuduttua sain kentältä vuokra-auton ja karavaanin pakkaus siihen. Moottoritie kutsuin noin vartin matkalle ja suuntana "Keskinen-Krelskov Bed and Breakfast" :-) Kotiuduin Hannan perheen luokse yhdeltä yöllä. Hiivittiin sisään, tosin vahtikoira Jeppe kyllä ilmoitti, että tulimme. Uni oli mitä sattui pitkän päivän jälkeen.

Aamulla heti ylös ja Hannan varastossa olleet tavarat autoon. Olin vuokrannut vähän isomman auton ensimmäisiksi päiviksi, jotta tavaran roudaus onnistuisi. Auto vaihtuu perjantaina pienemmäksi eli halvemmaksi.

Juuri pakasta vedetty Ford Focus, aika näppärä. Tässä se
asuu taloyhtiön parkkihallissa. Onni on tutkat joka nurkassa.

Ajoin suoraan taloyhtiölle odottamaan välittäjiä tuomaan aivaimet. Tulivat tietenkin espanjalaiseen tapaan myöhässä. Eipä se mitään, tein Viljan kanssa aamulenkin.

Kiipesimme vähän korkeammalle vuorelle. Talo on tuo
oikeanpuoleinen terrakotta. Tuo tasaisenharmaa taivaan
alla on Välimeri.

Kun avaimet oli saatu, oli reissu ruokakauppaan täyttämään typötyhjä jääkaappi. Sun muuta varustusta. Farkun takaronkki oli täynnä. Kaksi pelargoniaa oli pakko napata keittiön ikkunalle ensimmäiseksi kodikkuustekijäksi.

Meidän koti <3

Iltalenkki Viljan kanssa oli hyvinkin lyhyt. Vähän vuora ylös ja alas sekä pikainen tutustuminen taloyhtiön pihaan. Vilja saa ihanasti olla ulkona vapaana lähes koko ajan. Pihalla tähän aikaan vuodesta hiljaista.

Taloyhtiöön kuuluu viisi samanlaista taloa. Ja viisi uima-allasaluetta, jota saa käyttää. Jokaisessa talossa on oma parkkihalli, johon pääsee hissillä. Ja jokaiselle kuuluu pieni varasto. Parkkihalli on kyllä kätevä, ei tarvitse pelätä, että autolle tapahtuu jotain. Taloyhtiötä kiertää aita, jonka portit on lukossa. Ja rappukäytävien ovet on lukossa. Silti on pari varkautta ollut. Mulla onneks kalterit joka ovessa ja ikkunasa ja vielä päälle varashälytin. Ja koira.

Taloyhtiön oma pikku puisto.

Yksi uima-allasalue, lähin on parvekkeeni alla.

Voin kertoa, että olin poikki. Siis todella poikki. Ja todellä jäässä. Olin kuullut, että sisällä on kylmä. Varsinkin, kun lyhyet yöunet, kiireinen ja touhukas päivä takana, meinasi tämä tyyppi jäätyä pystyyn. Tai siis sohvalle filtin alle. No, uni maistui 11 tuntia seuraava yönä parin peiton (+filtin alla) ja ei niin seksikkäissä vaatteissa. Heh. Nyt kun kirjoitan, on lämpötila sama, mutta ei niin järkyttävä. Noh, luvataan kylmenevää eli rapotoin jossain vaiheessa jääpuikko nenästä roikkuen.