Los amigos

Saan välillä Suomesta kyselyitä, onko täällä helppo tutustua ihmisiin ja kenen kanssa täällä aikani vietän. Viljan kanssa toki. Ja naapurin hevosta pussailen. Mutta on täällä ihmisiäkin.

Tietenkin Hannan kanssa tulee vietettyä aikaa useampikin kerta viikossa ja lähes päivittäin yhteydessä. Tallilla, jossa käyn, on myös muutamiakin suomalaisia, joista tullut hyviä kavereita. Ja tietty itse tallin omistajatkin lasken ehdottomasti ystäväporukkaan :-)

Mutta sitten muut ja miten heihin täällä onnistuu tutustumaan.

Kävin Marbellan yliopistolla joskus reilu kuukausi sitten selvittämässä, voisinko opistkella siellä jonkun vapaaehtoisista kursseistani. Toki kyllä. Kymmenen viikon kurssi tosin maksaisi 20 000 euroa, joten ehkä joku toinen kerta (sit kun se lottovoittoa lottoa harrastamattomalle joskus tulee). Mutta oli hyvä reissu muuten. Odottelin aulassa, kun reipas nuori nainen Q pelmahti paikalle ja alettiin jutella. Selvisi, että asumme kumpikin samalla kylällä. Harvinaista, koska "kaikki" asuu Marbellassa, Malagassa tai Fuengirolassa. Siitä alkoi siis se ystävyys. Hänen kauttaa tutustuin brittiläiseen Julieen, jota en vielä hyvin tunne, mutta tarkoitus on La Calan tyttöjen kanssa mennä syömään, kun vähän lämpiää ja ulkonakin viitsii istua.

Sitten lähellä asuu suomalainen miekkonen kahden koiran kanssa ja joiden kanssa lenkkeillään tässä lähivuorilla. Ei tarvitse aina siis ihan yksinään kävellä. Tai no harvoin, aina melkein johonkin törmään ja täällä lähes aina jäädään juttelemaan.

Koirapuistossa saa aina harjoittaa espanjaa ja hyvänpäiväntuttuja on jo sielläkin.

Yksi kultaisnoutajakasvattaja on jo tavattu ja tarkoitus olisi harrastaa hieman heidän kanssaan, kunhan joutaa. Mañana :-) (JES! Espanjalainen ñ löytyy vihdoin! Kun vaihtaa näppäimistön espanjaan, on se ö-kirjaimen takana)

Muutama viikko sitten kävin Malagassa Internations-tapahtumassa. Se on järjestö, joka kokoaa maassa asuvia eri kansalaisuuksia yhteen. Toimii siis todella monessa maassa. Kävin tapahtumassa, jossa tutustuin kolmeen kivaa naiseen, joita varmasti tulee tavattua, kun saa itsensä taas tapahtumaan (lue: viitsii/jaksaa ajaa Malagan keskustaan illalla). Tapasin siellä myös ukrainassa syntyneet, kanadassa pitkään asuneen miekkosen, jonka kanssa totesimme opiskelevamme samassa koulussa espanjaa, sattumalta peräkkäisillä tunneilla. Tapasimme sitten kahvilla tuntien jälkeen. Hän totesi heti, että olisin hyvää pataa hänen tyttöystävänsä kanssa.

Tänään sitten vihdoin tapasimme porukalla. Menen heidän kanssaan Benalmadenan luomumarkkinoille. Hekin kiinnostuneita ruasta. Sitten seuraan liittyi ukrainalainen nainen. Kahvittelimme ja hengasimme torilla. Sitten seuraan liittyi vielä espanjalais-singaporelainen pariskunta. Miespuolinen espanjalainen olikin asunut vuoden Suomessa! No juttua tietenkin riitti koko porukassa. Päädyimme vielä yhdessä lounalle Torremolinokseen koko porukka. Ihan huippupäivä!

Jotenkin täällä tutustuminen on helppoa. Suomessa olen aina ollut vähän sellainen, että en halua tuputtautua toisten seuraan. Tuntuu itsensä tyrkyttämiseltä. Välillä vaikea sopia joukkoon, kun oleminen monessa seurassa saattaa olla vähän kuppikuntaista. Täällä jotenkin hengailu on luonnollista ja kaikki otetaan mukaan tosi mielellään. Tykätään selvästi hengata isoimissa porukoissa.

Silti täytyy sanoa, että ikävöi Suomesta mitään. Paitsi YSTÄVIÄ <3 Voin kertoa, että päivittäin olette varmasti kaikki mielessä <3