Meteopatia

Muistan, että luin joskus artikkelin ihmisistä, jotka kärsivät enemmän säistä kuin toiset. Täällä asia on noussut pintaan ja onnistuin löytämään artikkelin uudelleen.

Kyse on siis meteopatiasta. Uskokoon, ken tahtoo.

Itse olen erittäin masentuvaisuuteen taipuvainen syksyisin. Pahoja hetkiä on vietetty. Peitän ne loistavasti ulospäin ihmisten ilmoilla, mutta aaaahh, mitä kotona sitten tapahtuukaan. Mutta se tapahtuu siis syksyisin Suomessa. Silloinhan on usein matalapainetta.

Isot pilvimassat Espanjan yllä.

Täällä Espanjassa matalapaineet ovat hieman harvinaisempaa herkkua. Talven aikana oli uutisissa mainittu iso matalapaine, joka kiertyi meidän ympärille. Ja mitä mulle tapahtui. Nukuin 10 tunnin yöunia ja päikkärit päälle niiden päivien aikana. Virkistyin, kun matalapaine poistui takavasemmalle.

Matalapaineen keskus lähenee..haukotus.

Tuli uusi matalapaine ja sama homma toistui. Silloin muistin tuo edellä mainitun artikkelin. Laskin yksi plus yksi ja ymmärsin, miksi tuo syksyn masennus tulee. Matalapaine. Jollain tavalla elimistöni reakoi matalapaineeseen rajusti.

Nyt juuri on menossa matalapaineet ja taas sama homma. Ei huvita mikään, ei jaksa mitään pitkistä yöunista huolimatta ja silmäluomet painavat tonnin. Ihan selvä tapaus. Nutcase.

En siis ihmettele, jos Suomen syksyt on raskaita. Täällä asia loksahti kohdalleen, kun matalapaineen ja korkeapaineen ero on suurempi ja muuttuu nopeammin. Suomessa en asiaa koskaan ole niin ymmärtänyt, kun matalapaine hiipii paikalle salamyhkäisesti.

Vielä en tiedä keinoa, miten tämän loiventaisi.

Huh, kun nukuttaa.

Haukotus.

Ja toinen.